Haastattelussa:

Teksti Henri Häkkinen

Haastattelut.comi haastatteli kirjailijan ja Haminalaisen Idiootti-kustantamon perustajan Tuukka Sandströmin sähköpostin välityksellä.

1. Opiskelit Tampereen yliopistossa kirjallisuutta. Oliko valmistumattomuutesi syynä se, ettet halunnut olla osana ns. “petettyä sukupolvea”, joka uskoo vahvasti luokkayhteiskuntaan, mutta valmistuu korkeasti koulutettuna suoraan kortistoon?
- Syynä oli ennemminkin kyvyttömyys tehdä järkeviä päätöksiä yhdistettynä kykyyn kiinnostua kaikenlaisesta epäolennaisesta. Joku voisi sanoa sitä ajelehtimiseksi. Toisaalta kyse oli myös siitä, että mikään humanistisen tutkinnon tarjoama kunniallinen ammatti - kuten opettaja tai tutkija - ei tuntunut erityisen houkuttelevalta. En ole mitenkään tietoisesti pyrkinyt uimaan vastavirtaan suhteessa omaan sukupolveeni, koska en oikeastaan tiedä, mihin suuntaan vesi liikkuu. En ole kokenut, että sukupolvellani olisi missään vaiheessa ollut mitään yhteistä missiota tai uskomusta kuten luokkayhteiskunnan rakentaminen tai että se edes olisi sukupolvi siinä mielessä kuin vaikkapa “jälleenrakennuksen sukupolvi” tai “60-luvun sukupolvi”.

2. Ehkä jälleenrakennuksen sukupolvi on mahdollistanut nykyisen individualismi-trendin. Miten päädyit ajamaan taksia? Sait työpaikkavalinnallasi aiheen tulevalle kirjallesi. Aika nokkelaa.
- Lähdin aikanaan syksyllä 2004 Tarttoon vaihtoon ja vuoden päästä jatkoin samalla vauhdilla Moskovaan. Sen jälkeen opinnot jäivät kesken. Asustelin vähän siellä sun täällä, kunnes keväällä 2007 sain tarpeekseni. Elelin silloin kengännauhabudjetilla Ukrainassa ja kirjoitin päättymätöntä romaania. Päätin, että kunhan palaan Suomeen hommaan itselleni jonkin ammatin ja muutan asumaan jonnekin vähän pidemmäksi aikaa. Taksikuskiksi pääsi parin viikon kurssilla.

3. Tekikö mielesi jossain välissä moralisoida asiakkaita?
- Ei oikeastaan. On tullut elämässä itsekin toilailtua sen verran, ettei ole varaa.

4. Missä vaiheessa tajusit haluavasi tuoda julki taksipuhetta ja miksi?
- Aika varhaisessa vaiheessa ajattelin asiaa. Lähinnä kai siksi, että toivoin siitä tulevan kelvollisen kirjan.

4.1 Valitsitko jonkun tietyn tiukan parin kuukauden jakson, jona materiaalia keräsit, vai onko kyseessä läpileikkaus kuljettajahistoriasi aikana sattuneista tapahtumista?
- Aloin pistää juttuja muistiin kesällä 2007 melkein heti aloitettuani duunin. Viimeiset jutut ovat peräisin kuluvan vuoden alusta.

5. Kirjoitustyylisi on lakoninen, annat kyydissäistuvien puhua vapaasti. Provosoitko asiakkaita tietäessäsi, että juuri tämä poka saattaisi päätyä kirjaan asti?
- Ei yli 3 promillen kaasussa oleva taksiasiakas enää juuri provosointia kaipaa. Juttuja kertyi pikku hiljaa työn lomassa, ei niitä tarvinnut mitenkään haeskella. Minultahan jäi nytkin kymmeniä keskustelunpätkiä ja jutunaihioita yli.

6. Provosointi olisi varmasti välittynyt tekstissä ja ollut turhankin läpinäkyvää. Tekikö mielesi kertoa enempää kuljettajan työn rytmittävästä arjesta auton ulkopuolella? Et halunnut rakentaa aiheesta romaania?
- Romaanissa fokus olisi väistämättä siirtynyt enemmän taksikuskiin ja pois asiakkaista eli yhteiskunnan kuvaamisesta. Lisäksi taksiaiheisia romaaneja on Suomessa jo jonkin verran kirjoitettu.

7. Pääsitkö lähemmäs ihmisiä; opitko jotain uutta pääkaupunkiseutulaisista sosiologisella ristiretkelläsi?
- Koko alkuperäinen ajatus kirjoittaa juttuja ylös oli osittain peräisin siitä kulttuurishokista, jonka koin aloittaessani suhaamisen. Jouduin kohtaamaan sen tosiasian, etten oikeastaan tuntenut omaa kulttuuriani. No, en tiedä, tunnenko vieläkään. Ihmiset yllättävät aina. Pitää ehkä korostaa, että kirja ja mahdolliset oppimiskokemukset ovat pohjimmiltaan sivutuotteita. En taksissa kokenut olevani jollakin sosiologisella ristiretkellä, sillä pääasiallinen tavoitteeni oli tienata rahaa, ei tutustua ihmisiin.

7.1. Puhut kulttuurishokista, täsmennätkö tätä hiukan?
- Tarkoitan jonkinlaista yhtäkkisen vierauden kokemusta suhteessa omaan kulttuuriin. Kuten varmaan useimmilla ihmisillä, minullakin tuttavapiiri koostuu aika samalla tapaa ajattelevista ihmisistä kuin itse olen. Taksissa joutuu kuitenkin kohtaamaan sen tosiasian, että oma tuttavapiiri on lopulta aika säälittävän pieni ja rajoittunut otos kotimaan ja -kaupungin asukkaista. Sen lisäksi, että kohtaa paljon ulkomaalaistaustaisia, tajuaa myös konkreettisesti, miten erilaisia tyyppejä ns. kantaväestöön kuuluu. On uskontoja, seksuaalivähemmistöjä, eroja iässä ja koulutustaustassa. On kaikenlaista itsestä ihan käsittämättömältä tuntuvaa, minkä yhtäkkiä tajuaa olevan luonteva osa joidenkin arkea. Yksi uskoo energiahoitoihin, toinen vetää piriä, kolmas harrastaa anonyymia seksiä ja neljäs on kepun kansanedustaja.

8. Pitkä taksimatka voi olla aika kiusallinen ilman puheliasta kanssamatkustajaa. Painostavan hiljaisuuden vuoksi vaitonainenkin muuttuu puheliaaksi?
- Itseasiassa hiljaisia asiakkaita on todella paljon, mutta kirjaan tietysti valikoitui enimmäkseen niitä vähemmän hiljaisia.

9. Sanot, että kirjasi on loppujen lopuksi fiktiota. Olet kasannut useasta eri lähteestä totuuksia, liimannut ne tunnistamattomasti yhteen ja luonut fiktiota. Vesittääkö se kirjan idean olla rehellistä taksipuhetta?
- Ehkä se jonkun mielestä vesittää. Itse ajattelin, että idea oli kuvata yhteiskuntaa siten kuin se röhnöttää helsinkiläisen taksin takapenkillä. Sikäli kuin kirjan tavoitteena oli totuus, kysymyksessä on siis yleinen totuus, ei yksityiskohtien tai faktojen totuus. En halunnut osoittaa sormella ja kehottaa kivittämään. En toisaalta myöskään kirjoittaessa suhtautunut kirjaan ihan niin vakavasti kuin kaikista näistä sosiologiahöpötyksistä voisi päätellä. Jos joku lukee kirjan kevyenä välipalana, naurahtaa kerran tai pari ja toteaa, että just joo, lisää paskaa housuun, olen ihan tyytyväinen. Ei tuon läpyskän ole edes tarkoitus olla mikään maailmankirjallisuuden klassikko.

10. Palaatko taksin rattiin? Tai mahdollisesti käytät samantyylistä kirjoitusmetodia uudestaan?
- En usko, että palaan taksin rattiin ihan lähiaikoina, jollen ajaudu katastrofaaliseen rahapulaan. En myöskään suunnittele samantyylisen kirjoitusmetodin käyttämistä. Haluan tehdä jotain ihan muuta seuraavaksi.

11. Mitä on mielestäsi hyvä kirjallisuus, voiko siihen kuulua esim. sarjakuva? Voisitko kustantaa kotimaista sarjakuvaa?
- Ilman muuta. Ei liene mitään epäilystä, että esimerkiksi joku Spiegelmanin Maus on merkittävää maailmankirjallisuutta. Suomessa tosin ei ole julkaistu yhtään sarjakuvaa, josta voisi sanoa, että kyseessä on laadultaan ja vaikutukseltaan “suuri” teos. Hyvää ja suosittua sarjakuvaviihdettä Suomessa toki tehdään paljon, mutta painavampi materiaali jää undergroundiin.

12. Eli vielä kustantamaton, laadukas ja sanoman omaava kotimainen sarjakuva kannattaa jatkossa laittaa näytille Idiootti-kustantamoon?
- Siitä vaan. Eikä se sanomakaan ole mitenkään välttämätöntä. Ei kaikella hyvällä sarjakuvalla tai kirjallisuudella ole varsinaista sanomaa.

Hakuna Matata! Herrasmiesten kirjallisuuspiiri kiittää ja jää seuraamaan Tuukka Sandströmin seuraavaa liikettä!
- Kiitos teille.