Haastattelussa:

Henri Häkkinen

Haastattelimme psykiatri, psykoanalyytikko ja tietokirjailija Juhani Mattilaa, joka on kirjoittanut muun muassa ujoudesta, masennuksesta ja työuupumuksesta. Keskityimme tällä kertaa hänen uusimman teoksensa Herkkyys ja sosiaaliset pelot (Kirjapaja, 2014) herättämiin kysymyksiin aiheina muun muassa herkkyys, jännittäminen ja mustasukkaisuus. Juhanin kotisivuilta löytyy lisää tietoa Juhanista ja hänen teoksistaan.

Hermostollinen liikaherkkyys

1. Arvioiden mukaan jopa 20% ihmisistä omaa tavallista herkemmän vegetatiivisen hermoston. Voisi-ko sanoa, että herkkyys loukkaantua ei ole huonoa itsetuntoa vaan pikemminkin ominaisuus?
- Elaine Aron on heittänyt tällaisen prosenttiluvun vuonna 1996 kirjassaan The Highly Sensitive Person, mutta arvio ei perustu tieteelliseen tutkimukseen. Herkkyyden eri muotojen esiintyvyyttä ei ole tutkittu sen perusteellisemmin myöhemminkään. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että jotain erityisherkkyyttä on lähes kaikissa ihmisissä. Näin ajatellen ihmisten jakaminen karkeasti kahteen dikotomisesti toisistaan poikkeavaan ryhmään hämärtää sen tosiasian, että jokainen on yksilöllisesti erilainen ja omalla erityisellä tavallaan herkkä.

1.1. Loukkaantumisen intensiteetti korreloi herkkyyden syvyyttä?
- Jokaisessa ihmisessä, myös näennäisen epäherkässä, on omat arat kohtansa, joihin kohdistuva kritiikki viiltää sekä kipeästi että syvältä. Haavoittuvuuteen liittyy myös alttius traumatisoitua niin, että toipuminen on hidasta.

2. Herkkyys voi olla kaikkien aistien herkkyyttä. Visuaalisesti lahjakas poimii keskustelukumppanin pienetkin nyanssit, eleet, ilmeet ja niiden mahdolliset merkitykset. Tällöin herkkyyden tuoma haitta voi olla asioiden liiallinen tulkinta. Etenkin kun tulkinnat usein tahtovat mennä mielipahan suuntaan?
- Herkkyys mille tahansa asialle on tietenkin positiivinen kyky, mutta samalla se on myös haaste sen takia, että aistien kautta tulee niin paljon informaatiota prosessoitavaksi. Ja suurin ongelma - usein suoranainen vaikeus - on se, että virhetulkintoja tulee runsaasti ja ne värittyvät useimmiten mielipahan suuntaan.

3. Tunteet vaikuttavat herkkään ihmiseen. Pettymykset kertovat, että jokin puuttuu, jokin toive tai halu ei täyty. Ongelman asiasta tekee se, että pettymyksen tunne jää herkällä ihmisellä vaivaamaan pitkään, koska herkkä ei kehtaa kysyä mitä toiset ovat sanomisillaan todella tarkoittaneet?
- Tunteet, tiedostamattomatkin, ohjaavat jokaista ihmistä paljon vahvemmin kuin hän itse olisi valmis myöntämään. Herkkään ihmiseen vaikuttavat sekä hänen omat tunteensa, mutta joskus vielä suuremmassa määrin toisten tunteet. Ohjaava tekijä on liian usein pelko, esimerkiksi pelko kokea pahaa pettymystä tai kipeää loukkaantumista, mutta yhtä lailla kyse on pelosta aiheuttaa muille näitä tunteita, siis pettymystä tai mikä vielä pahempaa, loukkaantumista.

3.1. Jos kulttuurimme olisi tällaisten asioiden suhteen avoimempi maksullisen terapian tarve saattaisi olla pienempi?
- En tunne muita kulttuureja niin hyvin, että osaisin vastata. Toki sen voi kuka tahansa havaita, että Etelä-Euroopassa ihmiset käyttäytyvät avoimemmin. Ero on havaittavissa Suomessakin; emotionaalinen kulttuuri on Päijänteen länsipuolella varauksellisempaa verrattuna sen itäpuolisten heimojen kulttuureihin. Sitä on arveltu, että katolisten maiden rippituoli korvaa joissain tapauksissa psykoterapiaa. Kallion kirkkoon ollaan tietämäni mukaan suunnittelemassa rippituolin perustamista.

4. Herkkä ihminen välttää konflikteja ja riitoja; tilanteita joissa voisi tulla loukatuksi. Herkkä ihminen voi olla niin hienotunteinen ettei halua olla asioista eri mieltä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö herkällä olisi omaa vahvaa tahtoa ja mielipiteitä?
- Herkkien ihmisen varovaisuuteen viittasin jo edellä. Onko herkällä ihmisellä vahvaa tahtoa, se riippuu siitä miten asiaa ajattelee. Hänellä voi olla, ja yleensä onkin, selvät mielipiteet, mutta hänen tahtonsa ilmaista itseään ei ole varsinkaan ryhmätilanteissa niin voimakas, että hän voisi sen avulla ylittää rajoittavat pelot. Se on sääli esimerkiksi työpaikoilla, kun moni arvokas ja rakentava idea jää
huomioimatta.

5. Kuvitelmissaan herkkä ihminen kokee olevansa erityishuomion kohteena, poimii yksittäisen sanan tai lauseen (etenkin sen ollessa jotain negatiivista) ja olettaa sen koskevan häntä: ”Puhuvatko he minusta? Nauravatko ne minulle? Mitä hän tuolla sanomisellaan tarkoitti? Olenko tehnyt jotain väärin?” Samalla hän unohtaa, että ajatukset eivät ole yhtä kuin todellisuus?
- Ihminen, joka reagoi herkästi pienimpäänkin torjuntaan tai kritiikkiin, voi ryhtyä välttelemään kaikkia epävarmoja alueita, joissa ei koe oloaan turvalliseksi. Samalla hän tulee ylivarovaiseksi ja alkaa jo kaukaa aavistella ikävyyksiä silloinkin, kun ulkoinen realiteetti ei viittaisi mihinkään uhkaavaan. Pelko että itsestä puhuttaisiin ravintolan naapuripöydässä, on tietenkin vaikeimmillaan suoranainen harhaluulo, joka kiusaa ja estää rentoutumasta. Yleensä kysymys on kuitenkin normaalimmasta ilmiöstä eli illuusiosta, joka kuvastaa ihmisen mielikuvitusrikkautta ja kykyä eläytyä niihin kuvitelmiin, joita pienimmätkin stimulukset voivat synnyttää hänen mielessään.

Herkkyys työssä ja sosiaalisissa suhteissa

6. Työyhteisöissä näkee kulttuuria joka on sosiaalisesti pinnallista. Varotaan tuomasta julki liian intiimejä mielipiteitä sen pelossa, että niitä voitaisiin käyttää sinua vastaan?
- Joissain työyhteisöissä on vallalla varsin ilkeä, suorastaan sadistinen kulttuuri, joka näkyy esimerkiksi siellä harrastettavassa huumorissa.

7. Työelämässä herkkyys usein piilotetaan työminän alle. Kynnyskysymykseksi voi nousta se tuntuuko kyseinen tiedostettu rooli epäaidolta ja vastenmieliseltä sen esittäjälle?
- Lähes kaikissa töissä tarvitaan siihen kuuluvaa roolia, sitä odottavat muut työyhteisön jäsenet ja sitä odottavat myös mahdolliset asiakkaat. Se ei ole ongelma, jos ulkoinen rooli ei seuraa vapaa-aikaan ja pilaa lähisuhteita.

8. Miehillä sensitiivisyyttä ja tunneherkkyyttä paheksutaan edelleen. Miehillä se tulkitaan heikkoudeksi. Tasa-arvoa taitaa olla nykyisin se, että naisen sallitaan olla kova ja kylmä työelämän raadollisessa maailmassa?
- Tietysti on huono juttu, jos nainen joutuu pärjätäkseen omaksumaan miesten huonot puolet. Menetys on myös se, jos nainen tiedostamattaan lakkaa arvostamasta itseään omana itsenään. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että naisellisuutta on kovin monenlaista. Ei siis pitäisi vetää mielivaltaisia rajoja ja osoitella, että tuo ja tuo on epänaisellista. Samaa sanoisin myös siitä, jos herkkyys katsotaan epämiehekkääksi ominaisuudeksi; silloin ihanteeksi tulee kova ja epäsensitiivinen mies, joka toteuttaa itseään rohkeasti muista piittaamatta, siis narsisti.

9. Ehkä erityisherkän pitäisi kuunnella tarkemmin itseään ja mahdollisesti yrittää löytää itselleen jotain muuta kuin 9-17 töitä kiireisessä toimistoympäristössä?
- Olisi onnellista jos maailma pyörisi niin, että jokainen voisi valita itselle sopivimman ammatin eikä joutuisi kulloisessakin taloustilanteessa menemään siihen mihin sattuu pääsemään, ja joskus suorastaan ajautumaan. Toki auttaa, että tuntee itsensä ja tietää omat herkkyytensä, jotta ei toimisi vastoin omaa olemustaan.

10. Jos omaa herkkyyttään ei voi näyttää, kokee väistämättä elävänsä vain puolittain. Läheistenkin ihmisten kanssa olo voi tuntua ulkopuoliselta jos vastapuoli ei ole kykeneväinen vastaanottamaan herkkyyttä?
- Kysymys on toteamus, joka on varmaankin totta: herkkyyden paljastaminen ja henkinen läheisyys liittyvät yhteen. Kovan kuoren säilyttämien esimerkiksi sillä, että leuhkii omalla erinomaisuudellaan, tekee emotionaalisen läheisyyden mahdottomaksi.

11. Herkkyyden etuja on muun muassa se, että esimerkiksi parisuhteessa pienet ja varoittavat signaalit saattavat vähemmän herkältä jäädä huomaamatta?
- Näinhän se on ja siksi herkkiä ihmisiä tarvittaisiin niissäkin yrityksissä, jotka ovat vahvan kilpailu-henkisiä ja pyrkivät jopa yltiöpäisen rohkeasti maailmanmarkkinoille.

Jännittämisestä

12. Milloin sinä viimeksi jännitit?
- Palauttaessani vain pari viikkoa käytössäni ollutta puhelinta liikkeeseen: toivoin että ongelma korjaantuisi helpolla ja saisin heti uuden laitteen mykäksi menneen tilalle. Tosin tämä jännitys oli huomattavasti pienempi kuin menneessäni TV:n aamuohjelmaan haastateltavaksi suoraan kähetykseen.

13. Ihminen toisaalta pelkää huomiota ja sen tuomaa jännitystä, mutta samaan aikaan omaa huomion tarpeen. Paradoksaalista?
- Ristiriitaisuus on väistämätöntä ja kuuluu normaaliin tunne-elämään. Ongelmia tulee siitä, kun ihminen pyrkii sopusointuun ja torjuu pois mielestään sen, mikä on ristiriidassa. Samalla hän menettää jotain omasta itsestään.

14. Jos ihmiset enemmän suuntaisivat kohti unelmiaan ja haaveitaan myös jännityksen määrä heidän elämässään kasvaisi. Jännittäminen aidosti jarruttaa monen pyrkimyksiä?
- Tietysti suuntautuminen kohti sitä, mikä on itselle tärkeintä, on kaikkein jännittävintä. Silloin on paljon pelissä; eihän mikään samantekevä voi jännittää. Jännittäminen on ongelma vain siinä tapauksessa, että sen kokeminen pelottaa kohtuuttomasti ja aiheuttaa sosiaalista häpeää.

15. Onko jännittäminen kulttuurisidonnaista tai mitenkään sidoksissa älykkyyteen?
- Jännittämisen kuten muidenkin tunteiden kokeminen on sidoksissa siihen perhekulttuuriin, jossa on elänyt. Ja tuo pienkulttuuri on yhteydessä siihen laajempaan kulttuuriin, joka on vallalla yhteiskunnassa yleensäkin. Yksilö on aivan alusta alkaen sidoksissa ympäristöönsä

16. Se joka ei jännitä on kyvytön aistimaan muiden tunteita. Uskotko, että kovin moni herkkä voisi tietoisesti muuttua ihmiseksi joka ei jännitä, pelkää tai loukkaannu? Entä voiko tunneköyhä ihminen opetella herkkävaistoisuutta?
- Valitettavan moni herkkä ihminen, joka on ollut sitä nuoruudessaan, menettää tämän aidon itsensä pyrkiessään sopeutumaan työelämän vaatimuksiin. Näin tapahtuu ainakin niissä tehtävissä, joissa tunneherkkyyttä pidetään haittana. Silti en usko siihen, että tunteet voisivat hävitä niin perusteellisesti, ettei niitä voisi löytää edes psykoterapiankaan avulla. Ja tunneköyhä ihminen, tai sellaiseen suuntaan ajautunut, voi mielestäni opetella tunteita esimerkiksi joistain elokuvista, joissa näyttelijät eivät ainoastaan ulkonaisesti esitä tunteita vaan he kokevat ne aidosti ja osaavat sen lisäksi myös ilmaista ne niin, että heidän kokemuksiinsa on helppo samaistua.

Herkkyyden yksilöllisyys

17. Miksi toisille tuntemattomaan ihmiseen vaikutuksen tekeminen on sekundääristä ja toisille elintärkeää?
- Narsistiselle ihmiselle on tärkeää tehdä vaikutus joka paikassa. Hänessä vaikuttaa voimakas tarve saada vilpitöntä ihailua osakseen, koska hän uskoo olevansa muita parempi. Joillekin toisille on taas esimerkiksi läheisyys tärkeämpää kuin muiden häikäiseminen.

18. Velvoittaako ystävyys ja mikseivät kaikki tunne painetta tai pelkoa ystävyyden kuihtumisesta? Voiko olla niin, että se joka ei tunne velvoitetta ystäväänsä kohtaan ei todellisuudessa välitä?
- Ajattelen niin, että velvollisuudesta tekeminen tulee jostain ulkoapäin. Se ei tunnu niin omakohtaiselta kuin se, että haluaa aktiivisesti huolehtia ystävyyssuhteesta ja estää sen kuihtuminen. Ilman molemminpuolista läheisyyden ylläpitämistä tunnesuhde ei toimi. Tietysti kaikki voi ulkonaisesti näyttää hyvältä vielä silloinkin, kun yhteys on syvemmällä tasolla menossa karille tai on jopa jo katkennut. Joskus kontakti jatkuu silloin vain tavan vuoksi tai paremman puutteessa.

19. Turvallisuudentunnetta luo se, että koet olevasi hyväksytty yhteisösi ja sosiaalisen piirisi toimesta. Kuinka moni rationaalisesti ajatteleva herkkä (tai ihminen ylipäätään) tulee tietoisesti ajatelleeksi rakentavansa itselleen turvaverkkoa tavatessaan ystäviään, hankkiessaan työpaikan, parisuhteen tai perheen?
- Tästä ajattelen niin, että ihmisen ratkaisut pohjautuvat suurimmalta osaltaan tiedostamattomiin tunteisiin ja tarpeisiin vaikka hän uskoo motiiviensa olevan hyvinkin rationaalisia.

20. Jos vahvaa yksinäisyyden tuomaa läheisyydenkaipuuta ei ole, mustasukkaisuus esimerkiksi ystävän jakamisesta muiden kanssa jää puuttumaan?
- Näin luulen olevan. Mustasukkaisuuden voima on jossain suhteessa siihen, kuinka vahvat ja minkä tasoiset läheisyyden tarpeet ihmisessä vaikuttavat. Mustasukkaisuutta lisää, jos nuo tarpeet ovat erityisen vaativia ja ihminen haluaisi toisen kokonaan itselle niin, ettei olisi mitään häiriötekijöitä. Vaikeimpia ja hankalammin aikuisen elämään sovitettavia ovat ne kaipaukset, jotka tulevat varhaisesta lapsuudesta. Ne ovat ikään kuin aikuisen sisällä elävä lapsi, joka vaatii oikeuksiaan ja haluaa tulla huomatuksi joskus hyvinkin itsekeskeisellä ja muita turhauttavalla tavalla.

21. Ne, jotka eivät tunnista mustasukkaisuutta, eivät koskaan ole todella osanneet rakastaa?
- Voikohan näin suoraa ja ehdotonta johtopäätöstä vetää mistään, mikä koskee tunteita. Jokaisessa ihmisessä on monia tunteita joita hän ei tunnista ja joista hän ei osaa puhua; silti ne ovat olemassa ja vaikuttavat. Mikäli mustasukkaiset ajatukset ja kuvitelmat puuttuvat tyystin, on se ehkä merkki ihmisen jäämisestä jollekin kehitystasolle: hän osaa ajatella vain kahdenvälisiä suhteita mutta ei miellä kontakteja sen monipuolisemmin. Kaksiulotteinen maailma jää silloin latteammaksi kuin 3D. Todellisesta rakkaudesta voisi kysyä, onko se yleensä ottaen määriteltävissä vai onko sitä niin monenlaista kuin on ihmistäkin.

Kiitos haastattelusta Juhani Mattila!