Haastattelussa:

Teksti Henri Häkkinen

Tuusulan “hauras lyyrikko” ja Diktaattori Oy:n kustantaja Juha “alapään apostoli” Vuorinen jallitettiin haastatteluun Tuusulan idyllisestä, pittoreskista omakotitalo-miljööstä. Lukekaa itse miten siinä kävi...

Kirjailija kansan armosta.

1. Kerrataanpas lyhyesti kuka on Juha Vuorinen ja mitä hän tällä hetkellä puuhaa?
- Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa matkalla Maltalta Frankfurtiin, josta leiskautan iltakoneella kotiin. Mitä Juha Vuorinen teki Maltalla ja kuka hän on, liittyy tavallaan toisiinsa. Olin selvittelemässä mahdollisia uusia kuvioita, joihin Malta liittyy olennaisena osana. Mutta kuten niin monet asiat elämässä, kaikki ei ole aina vain omissa kaikenlaista puristelleissa käsissä vaan tämäkin asia etenee omalla painollaan, ja palikat loksahtavat kohdalleen jos ovat loksahtaakseen. Joka tapauksessa teen kaiken voitavani, että olisin jatkossa enemmän kirjoittaja kuin erilaisten kustannus- ja tekijänoikeusasioiden junailija ja palavereissa nuohoaja. Tällä hetkellä aikani hupenee järjestelyihin, jotta minulla olisi enemmän aikaa perheelleni, kirjoittamiselle ja tavalliselle sosiaaliselle elämälle.

Otetaan heti löysät pois ja vaihdetaan puhtaat kalsarit alle.

2. Miten ihmeessä ylläpidit parisuhdetta vastakkaiseen sukupuoleen ollessasi alkoholisti? Naiset ovat aika outoja eläimiä?
- Se ei ole vain yltiöromanttinen tai karmea legenda, että naiset rakastuisivat renttuihin. Tai ainakin ihastuisivat heidän desperadomaiseen elämäntapaansa. En ole pakottanut ainuttakaan ihmistä elämään kanssani, joten olen jäävi vastaamaan, miksi joku halusi elää kanssani sekasortoisessa elämävaiheessani. Itse uskon sielujen väliseen sopimukseen, jossa opitaan erilaisia asioita vastoinkäymisten ja niiden selättämisen kautta. Vaikka uskonkin kasvaneeni kaikkein eniten vaikeista ihmissuhteista, en silti suosittele ketään jatkamaan sellaisessa loputtomiin. Luotan vahvaan intuitiooni, että olen aina aistinut, kun jokin koulu on tullut päätökseensä. Puolin ja toisin.

3. Olitko töissä pahimpina jarruaikoinasi ja miten se onnistui?
- Jos tarkoitat jarruajoilla kaikkein kosteimpia vaiheita, vastaus on yksiselitteinen. En tietenkään. Minusta ei koskaan ehtinyt kasvaa sellaista pikkurilli pystyssä punaviiniä lipittävää runopoikaa, joka olisi hurmaavassa nousuhuppelissa voinut kirjoittaa riviäkään. Olin juopponakin haalariosastoa. Kun juotiin, silloin keskityttiin juomiseen eikä mihinkään muuhun.
Luonnollisesti juominen vaikutti työn laatuun ja määrään. Kankkusessa yritti korvata menetetyt työtunnit paahtamalla kahta kauheammin töitä, ja kyllähän sen jokainen vähänkin viinan kanssa sekoillut tietää, kuinka laadukasta jälkeä sellaisissa polttareissa syntyy. Tehdessä se saattoi tuntua suorastaan nerokkaalta, mutta myöhemmin tarkasteltuna huomasi suoltaneensa aivan hirveää paskaa.

4. Harrastitko koskaan ns. kalsarikännejä vai olitko enemmän sosiaalinen juoja?
- Olen kokeillut kaikkia mahdollisia juomatapoja, ja todennut ne kaikki minulle sopimattomiksi. Jos ihminen juo humalahakuisesti, voidaanko silloin edes puhua sosiaalisesta juomisesta?

5. Mikä mahdollisti juomisesi?
- En tunne ainuttakaan alkoholistia, joka olisi lapsena halunnut alkoholistiksi samaan tapaan kuin joku haluaa vaikkapa bussikuskiksi tai neurokirurgiksi. Holistista juomista ei voi ohjailla ennen kuin juoja itse ymmärtää, että kaikki langat ovat sittenkin tukevasti hänen omissa tärisevissä hyppysissään. Totta kai minäkin joissain elämänvaiheissa järjestin itselleni aikaa lutkuttaa ja toipua, mutta sehän on silkkaa hulluutta. Sama kuin hammaslääkärikammoinen tilaisi itselleen viikon jokaiselle päivälle juurihoitoa ja viisaudenhampaiden repimistä. 

6. Mikä on Juha Bergin body count mitä kantturoihin tulee?
- Vuonna 1990 romanilaulaja Rainer Friman voitti Syksyn sävel -kilpailun kappaleella “Se on salaisuus”. Yhdyn Raineriin.

Takapuoli ruvella.

7. Vuonna 2002 Like kiinnostui juoppohullun päiväkirjan pokkariversion julkaisemisesta ja otti sen kustannettavaksi. Like ehti painaa kirjaa 36 000 kappaletta, kunnes otit oikeudet takaisin Diktaattori-kustantamollesi. Miten tämä onnistui ja tämä taisi olla myös bisnesmielessä viisas ratkaisu?
- Bisnesmielessä vierailu Likessä oli ja ei ollut hyvä ratkaisu, mutta jos haluaa oppia kaikki asiat elämässään kantapään kautta kuten minulla on tapana ollut tehdä, niin siinä mielessä opin Like-vierailullani paljon asioita kustannusalasta. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö Liken silloinen omistaja Hannu Paloviita olisi saanut avattua minulle kirjakauppoihin portteja, jotka siihen asti olivat pysyneet tiukasti suljettuina törkyproosaltani. Mitä tulee itse kustannusoikeuksien takaisin saamiseen, pyysin Hannun kanssani lounaalle ja kysyin suoraan: eikö nämä oikeudet olisi jo aika siirtää minulle, kun olen kuitenkin alusta asti tehnyt kaiken markkinointityön. Se oli sillä sinetöity. Kun puhutaan bisneksestä, se mielletään virheellisesti samaksi asiaksi kuin viivan alle jäävä voitto. Bisnes on paljon muutakin. Muun muassa kaikkien lankojen pitämistä omissa tai muuten osaavissa käsissä.

8. Huimista kirjamyynneistä huolimatta et ole päässyt Suomen Kirjailijaliittoon; kuinka karvas pala tämä sinulle on?
- Käytännössä koko elämäni pysähtyi siihen hetkeen, enkä vieläkään saa nukutuksi kuin unilääkkeiden voimalla. Hakiessani Kauko Röyhkän vinkistä jäsenyyttä Suomen Kirjailijaliittoon kirjojani oli myyty 300 000 kappaletta. Nyt miljoona kappaletta enemmän. Onneksi tuo koko elämäni käytännössä tuhonnut kirje ei vienyt kykyäni kirjoittaa vaikka Kirjailijaliiton mielestä taitoni eivät riittäneetkään ammattimaiseen kirjoittamiseen. Rehellisesti sanottuna se päätös kertoo paljon enemmän Suomen Kirjailijaliitosta kuin kirjoistani, ja kuten eräs hyvin arvovaltainen suomalainen kirja-alan ammattilainen aikanaan totesi, Juha, mihin sinä tarvitset Kirjailijaliittoa? Jälkikäteen ajateltuna Suomen Kirjailijaliiton epäävä päätös on upea merkintä CV:ssäni ja lisää taatusti katu-uskottavuuttani lukijoitteni silmissä.

9. Onko Juha Vuorinen häpeilemätön populistinen brändi? Kuka suunnittelee markkinointistrategiasi?
- Vihdoinkin joku älyää kysyä tätä. Aivan samalla tavalla kuin aikanaan lukitsin itseni kultaiseen häkkiin kirjoittamalla minä-muodossa Juoppohullun päiväkirjaa ja antamalla vielä päähenkilölle oman nimeni, solmin eräänlaisen elinikäisen mainossopimuksen itseni kanssa, kun suostuin ensimmäisen kuvittajani Pastori Kärmeen ideaan kuvata minut Juoppohullun päiväkirjan pokkariversion takakanteen Rautatientorin passikuva-automaatissa. Ja yhdessä neljästä passikuvasta otsassani on piirretty kirkkovene. Sen jälkeen minua onkin kuvattu ties minkälaisissa vetimissä: konepistooli sylissä, ruusu suussa, ensimmäisen maailmansodan aikainen lentäjän myssy päässä tai verikoira lyhyessä talutushihnassa. Eli kysymykseesi olenko häpeilemättömästi brändännyt itseni joudun vastaamaan myöntävästi. Mutta onko järkevää tehdä itsestään pelle, sen päättää suuri yleisö.

Ympärilläni on paljon lahjakkaita ihmisiä. Olen nauttinut esimerkiksi suunnattomasti markkinointiyhteistyöstä Sofi Oksasen kanssa, sillä hän on ymmärtänyt haluni panna itsensä peliin, ja olemmekin tehneet hänen kanssaan ihan mielettömän mallikkaita kampanjoita. Olen sanonut tämän useammassakin yhteydessä, Sofista tulisi hetkessä huikean hyvä mainosguru. Hänellä on silmää kampanjoille ja nenää, miten jokin tuote kannattaa esitellä.

10. Mikä on mielestäsi mainonnan osuus kirjamyynnissä?
- Hyvin suuri, ja siksi jaksan ihmetellä, miten huonosti Suomessa markkinoidaan kirjoja.

11. Mitä uutta ja innovatiivista toivoisit kustannusalalle?
- Jos tiedemiehet keksivät keinon, jolla kloonata minun ja Sofi Oksasen tavan ja rohkeuden tehdä asioita, tässä maassa myytäisiin suhteessa enemmän kirjoja kuin missään muualla maailmassa. Vakavasti sanottuna ensin pitäisi tehdä kampanja, jolla ihmiset saadaan kiinnostumaan lukemisesta. Tehdä siitä ilmiö. Sen jälkeen businessherrat ja -rouvat heräisivät tekemään asioita oikein. Nyt kirja-ala on liian pieni business koville markkinointityypeille.

12. Miten rakennat kirjojesi kaaren; käytätkö apunasi jonkinlaista mind mappia?
- Olen yrittänyt, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut suoranaista hyötyä. Olen kirjoittajana enemmänkin seikkailija kuin kurinalainen raapustaja. Annan siis tarinan viedä minua.

13. Miten kykenet sysäämään sivuun negatiivisen palautteen?
- Sen oppii varsin nopeasti lajittelemaan kuin maatuvan ja maatumattoman jätteen. Maatuva negatiivinen palaute on hyvää, koska se saa minut korjaamaan ja kehittämään tekstejäni, mutta maatumattomalla en tee mitään. Se on todellista ongelmajätettä, joka ei kuitenkaan aiheuta minulle ongelmia. Olen oppinut huomaan, mikä on loukkaavaksi tarkoitetun palautteen antajan todellinen motiivi, ja silloin varsinainen ongelma ei olekaan tekemisissäni vaan pahaa oloaan purkavan henkilön omassa elämässä.

14. Mitä sana stressi sinulle merkitsee?
- Hallittuna erittäin hyvä energianlähde, mutta hallitsemattomana ja salakavalasti kasvamaan päässeenä äärettömän vaarallinen kainaloinen.

Olet sitä mitä syöt. Pro-ituhippi.

15. Marinoiko entinen rappioelämä sinusta nykyisen terveysintoilijan?
- Myönnän yhdeksi elämänfilosofiakseni ajatuksen korvata pahat tekoni. On siis vähintäänkin kohtuullista, että puhdistan ja vahvistan vuosia rikollisen huonosti kohdeltua kehoani hyvällä ravinnolla ja monipuolisella liikunnalla. Olen nähnyt todellisia terveysintoilijoita, joihin minulla on vielä pitkä matka, mutta silti väitän tietäväni terveellisistä elämäntavoista keskivertomiestä enemmän. Valitettavan paljon enemmän. 

16. Manifestoi tähän lyhyesti nykyisen terveen elämäsi teesit joilla ylläpidät huiman tuotantotahdin perusteella selkeästi ylikierroksilla käyvän kirjoitustehtaasi koneistoa?
- Totuuden nimessä olen viime vuosina ollut huomattavan laiska kirjoittaja, sillä edellisestä romaanistani Painajainen piparitalossa ehti hulahtaa kolme vuotta ennen kuin sain aikaiseksi Kaksipäisen vekaran varjossa -romaanin. Välissä kirjoitin vain hyväntekeväisyyspokkareita, jotka olivat kokoelmia kolumneista ja päiväkirjamerkinnöistäni. Onkin kovin outoa, miksi nyt terveellistä ja kurinalaisempaa elämää elävänä en ole ehtinyt paneutua kirjojen kirjoittamiseen. Syy on yksiselitteinen. Menestyksen ja uran karttumisen myötä minulta menee yhä enemmän aikaa jo olemassa olevien tekijänoikeuksieni hallintaan, mihin olen nyt tekemässä kohennusta. Olen palkannut itselleni agentin, joka huolehtii kaikista lakiasioistani sekä neuvottelee ulkomaisten kustantamoiden kanssa. Ja vaikka hän on upea ja korkeasti koulutettu leidi, hänellä on valitettavan samanlainen huumorintaju kanssani, mikä ei saa työskentelyämme edes tuntumaan työltä. Ja silloin tuppaa tapahtua hyviä asioita.

17. Mitkä ovat entisen juoppohullun tämän hetken paheet?
- Väärille ihmisille mielistely. Pitäisi oppia olemaan tylympi sellaisissa tilanteissa, joissa näkee tapahtuvan törkeällä tavalla epäoikeudenmukaisia asioita. Olen rauhaa rakastava ihminen ja ongelmani onkin, etten osaa antaa riittävän ajoissa varoitusta, missä kulkee kipurajani. Kun se ylittyy, käyttäydyn kuin kirjojeni kahelit. Tavaraa ja sanoja lentelee.

18. Mainostapa tähän väliin hiukan funktionaalista lääketiedettä; se lienee nouseva trendi medikalisoitunutta länsimaista lääketiedettä vastaan?
- Irtisanouduin Terveyden tukipilarit -ohjelmasta sen paljastuttua täysin kaupalliseksi ja häikäilemättömäksi bisnekseksi. Se on ihan ok, jos joku tekee jollain keksinnöllään rahaa, mutta sen pitää kestää moraalinen tarkastelu. Minut huijattiin “hyvillä asioilla” mukaan läpikaupalliseen ihmisten sumutukseen, kun aloin tehdä tuota kyseistä radio-ohjelmaa. Tässä on muuten hyvä esimerkki siitä kipurajani ylittymisestä.

19. Olet intohimoinen himoköy… himokokkaaja. Mikä on bravuurisi keittiössä?
- Viimeisin kokkailuun liittyvä opiskeluni käsittelee tuoreiden yrttien käyttöä. Millä yrtillä lähinnä koristellaan ja annetaan vain hienoinen vivahde annokselle ja mikä taas sopii pitkäänkin haudutukseen. Ihan viimeisin löytöni on tuore timjami ja sen istuttaminen kanapastaan.

Keep it simple stupid! Juha Vuorinen pseudo-lyhyesti.

20. Rakkain muistosi ovimiehen ajoilta?
- Tein sitä touhua lopulta kovin vähän, mutta varmaan eräs juhannusaattoyö Stadissa, kun kannoimme sammuneen kaverin tuolissa ravintolasta. Se oli jotenkin kamalan kaunis, herkkä ja suomalaista suvea kuvaava hetki. Ei siis mikään nokkospuskaan kippaaminen vaan pikemminkin sellaista “kannetaan sairasta paskalle” -tyyppistä huolenpitoa ja veljellistä välittämistä väsyneelle matkamiehelle.

21. Ovatko naiset pyrkineet Juha Vuorisen “vallankahvaan” sen jälkeen kun pärstäsi alkoi näkyä ns. paskalaatikossa?
- Luultavasti minusta leimuava energia on muuttunut elämäntapojeni muututtua, eivätkä naiset enää kiinnitä minuun “sellaista” huomiota. Toisin oli rillutteluvuosina, jolloin olin turvonnut persaukinen möhkö. Nämäkin ovat näitä elämän suuria mysteereitä.

22. Mitä ystävyys sinulle merkitsee?
- Minulla on hyvin vähän ystäviä. Jonkin verran kavereita, mutta hirveintä, mitä voi tapahtua, on se, kun joku käyttää ystävyyttä hyväkseen. Nämä onneksi harvat tapaukset ovat tehneet minusta kovin aran ystävystymään, mikä on tavallaan ikävä asia, koska olen saattanut pitää jonkun hyvää tarkoittavan ihmisen loitolla vain suojellakseni itseäni. Mutta uskon olevani sen verran tarkkanäköinen ja intuitiivinen, että osaan jatkossakin poimia ne todelliset ystävyyssuhteet. Ja nehän mitataan vasta huonojen päivien osuessa kohdalle.

23. Minkä kirjan luit viimeksi ja miksi?
- Tankkaan parhaillaan englannin kielioppia, etten tekisi itsestäni myös kansainvälistä pelleä. Mutta viimeisin lukemani varsinainen kirja oli tuorein hyväntekeväisyyspokkarini Yhden tähden vessapaperia. Yhden kerran erehdyin jättämään lukematta juuri painosta tulleen kirjani, ja sain maksaa siitä kalliisti. Olin poikkeuksellisesti antanut WSOY:lle luvan tehdä taiton eräästä DikDek-pokkaristani, ja painosta tuli ulos sellaista kurapaskaa, etten ollut uskoa silmiäni. Se oli tosin sitä aikaa, kun porukka sai kenkää WSOY:stä, ja joku vatipää päätti kostaa esimiehelleen paskantamalla pystyyn kirjani taiton. Hänelle ei tullut mieleenkään, ettei WSOY:n silloiselle johtajalle ollut tästä vandalismista mitään haittaa, mutta kirjailijalle ja kustannustoimittajalleni oli. En siis lue kirjojani lukemisen vuoksi vaan haluan vielä kerran tarkistaa, ettei tekstiin päässyt missään vaiheessa eksymään mitään katastrofaalisia taittovirheitä.
Varsinainen viimeksi luettu kirjani oli Saska Saarikosken Sanojen alamainen. Se oli vuoroin mielenkiintoinen kuvaus kuuluisan alkoholistin, kirjailijan ja isän elämästä, pojan silmin.

24. Juha Vuorisen motto?
- Varmin merkki ihmisen kehittymisestä on, jos hän ymmärtää päivittää sitä sopivin välein. Viime aikoina olen käyttänyt aatosta “elämän tarkoitus on harmaa karvoitus”, mutta ehkä vieläkin syvällisempi ja monimerkityksellisempi on “ala onnelliseksi”. En halua avata sitä lainkaan, sillä jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä onnellisuudesta. Mutta yhden ehdon asetan. Kestäähän se, mitä kutsut tavoittelemaksesi onnellisuudeksi, kaikenlaisen moraalisen tarkastelun?

25. Minkälainen on päivä- ja viikko-ohjelmasi? Kuinka aikataulutettua elämäsi tällä hetkellä on?
- Kolme kotona kasvavaa lasta ja heidän harrastuksensa hörppäävät oman palansa jokaisesta viikosta, ja niistä pyrin pitämään kiinni. Toinen ehdoton aikasyöppö on liikunnalle annettu aika, sillä ilman liikuntaa en pysty kirjoittamaan. Minulle liikunta ei ole siis mikään narsistinen zumba-hetki kahvakuulan kanssa peilin edessä, vaan aikanaan auto-onnettomuudessa saamani vammat vaativat säännöllistä liikuntaa, jotta voin istua tietokoneen ääressä. Minun pitää siis liikkua voidakseni olla paikallaan. Kuulostaa hullulta, mutta sellaista elämäni on. Ja sinne sekaan tungetaan radio-ohjelmat, kolumnit, kustannustoiminta ja uusien tekstien aineiston kerääminen. Puhumattakaan niiden kirjoittamisesta.

Kiitos haastattelusta Juha “huipulla tuulee” Vuorinen!