Haastattelussa:

Teksti Henri Häkkinen

Haastattelut.com sai haastatteluun työterveyspsykologi ja  psykoterapeutti Arto Pietikäisen. Hänen uusi Joustava Mieli kirjansa on kattava teos kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, sen muodoista ja hyödyllisyydestä mm. masennusongelmien, syömishäiriöiden ja univaikeuksien hoidossa.

1. Ihan alkuun kysymys kognitiivinen käyttäytymisterapia vs. psykoanalyyttinen psykoterapia. Kognitiivisessa terapiassa pyritään korvaamaan elämää hankaloittavia toimintamalleja paremmin toimivilla malleilla mm. aktiivisten/konkreettisten harjoitusten avulla. Psykoanalyyttisessä terapiassa ei anneta ohjeita tai neuvoja, vaan keskustelun ja ymmärryksen kautta avataan potilaan tilaa. Äkkiseltään vaikuttaisi, että nimenomaan kognitiivinen malli olisi käytännössä toimivampi, voiko asian tulkita näin?
- Psykoterapian vaikuttavuutta mittaavat tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti kognitiivisen terapian olevan toimiva terapiamuoto hyvin erilaisiin mielenterveysongelmin. Se pyrkii aktiiviseen, nykyhetkeä ja tulevaisuutta parantavaan työskentelyyn, jota voisi verrata jopa valmennussuhteeseen. Valmiita neuvoja sekään ei anna, vaan auttaa asiakasta kehittämään uusia taitoja kohdata vaikkapa hankalia ajatuksia ja tunteita. Toimivuuden ja vaikuttavuuden kulmakivinä on – kuten kaikissa terapiamuodoissa  - hyvä ja asiakasta  kunnioittava terapiasuhde. Sen päälle voidaan rakentaa aktiivista taitojen harjoittelua. Asiakkaan oma aktiivisuus ja harjoittelu ovat isossa roolissa tässä mallissa.

2. Kirjan yksi sanoma on, että jokainen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa ja rohkesti kohdata stressiä, uupumusta ja alakuloisuutta. Ihmisillä on periaatteessa avaimet onneen tässäkin asiassa, mutta tietotaito muuttaa asioita puuttuu? Toinen este on häpeä. Häpeästä johtuu usein myös haitallinen stressiä vastaan taistelu?
- Valitettavasti käytämme sitkeästi sellaisia keinoja, jotka eivät ole kovin hyödyllisiä. Kaivamme helposti stressikuoppaa syvemmäksi eli teemme asioita, jotka kääntyvät meitä vastaan ajan myötä. Murehdimme, eristäydymme, syyttelemme itseä ja muita, lopetamme mieluisat harrastukset, tulemme välinpitämättömiksi elämäntapojen suhteen, alkoholin käyttö lisääntyy jne.  Häpeä puolestaan estää etenkin miehiä hakemasta ajoissa apua masennukseen ja uupumukseen. Tässä nuorempi ikäluokka on selvästi petrannut; heille kynnys tulla hakemaan apua on onneksi madaltunut. Vanhemman ikäpolven miehille avun hakemisen suuri este on miehisen kunnian menetys ja häpeä. Silloin etenkin turvaudutaan yksin kamppailuun, mikä pahentaa vain oloa.

3. Mainitset kirjassasi, että asiat sinällään eivät ole stressaavia. Syntyviä ajatuksia ei voi kontrolloida, mutta sitä voi miten niitä tulkitsemme. Kehon aikaansaamia tunnereaktioita on aika hankala kontrolloida. Kehon hälytysjärjestelmä ei erota onko tunne todellinen vai kuviteltu. Puhut taistele ja pakene hälytystilasta? Tarkennatko tätä?
- Kohtaamme toki ulkoisesti hyvin stressaavia asioita, mutta se, miten käsittelemme ja tulkitsemme niitä vaihtelee paljon. Kehon hälytysjärjestelmä ei erota onko uhka kuviteltu vai todellinen. Kun mielemme tulkitsee tilanteen uhkaavaksi, niin kehon ”palovaroitin” laukeaa ja valmistaudumme pahimpaan. Keho siirtyy taistelutilaan, ja adrenaliinia alkaa virrata elimistöön.  Voimme tulkita saman tilanteen hyvin eri tavoin. Mitä tulee ensin mieleen, kun rakkaasi on myöhässä tapaamisesta?  Joku ajattelee, ”Ei kai hänelle vain ole sattunut jotain”, joku toinen, että ”hän ei enää halua tavata minua” ja kolmas ajattelee, että ”hän on jumittunut ruuhkaan, ja tulee kohta”. Kaikki kolme kokivat saman tilanteen, mutta hyvin erilaisen tunteen, jonka laukaisi kunkin tekemä tulkinta siitä, miksi toinen ei ole tullut paikalle.

4. Mainitset kirjassasi, että vuonna 2007 4000 ihmistä joutui masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Joka neljäs suomalainen kärsii jonkinlaisesta psyykkisestä oireilusta. Joka neljäs vastaaantulija kärsii jonkinlaisesta unettomuudesta. 5% vastaantulijoista on ottanut viimeyönä unilääkettä. Työuupumuksesta kärsii 3% ja kohtalaisen vakavasta työuupumuksesta 25%. Kovia faktoja. Kärsimys onkin aika normaalia?
- Haluan ravistella sitä onnellisuusharhaa, joka meillä vallitsee. Ikävät asiat ja tunteet halutaan poistaa kaikin keinoin. Normaalista surusta voidaan tehdä sairaus, jota pitää hoitaa. Alakulo, pettymykset, suru, väsymys, kivut ovat normaali osa elämää. Niin kauan kuin pyrimme ihmissuhteisiin, olemme alttiita joutua loukatuiksi ja hylätyiksi. Parisuhteista liki puolet päättyy eroon, ja se kiteyttää jotain tästä inhimillisen elämän kirjoista:  ihmissuhteet ovat elämän parasta ja samalla haavoittuvinta aluetta. Jos elää sellaisen harhan vallassa, että kaikki muut ovat vahvempia, onnellisempia, itsevarmempia ja tyytyväisempiä kuin minä, altistuu nopeasti itsesyytöksiin, ja päättelee, että ”minussa täytyy olla jotain vikaa”.

5. Yksi stressinhallinnan keinoista on stressin hyväksyminen ja luonnollisen ja kamppailustressin erotteleminen toisistaan. Tärkeää olisi siis lopettaa kamppailu ja myöntää olevansa stressaantunut. Negatiivisten ajatusten torjunta saattaa lisätä niiden esiintymistä?
- Kehon säätelyjärjestelmä on luotu antamaan meille hälytysmerkkejä silloin kun olemme stressaantuneita. Jos emme kuuntele niitä tai pyrimme kaikin keinoin kontrolloimaan oireita, niin se ei auta vaan päädymme yhä pahempaan stressiin. Päinvastoin olisi pysähdyttävä ja kysyttävä, mistä nämä oireet kertovat? Mitä ne haluavat minulle kertoa, kun ne ovat hyvän palveluksessa eivätkä vihollisia? Elämäntapamuutoksen tarpeen kieltäminen lykkää tervehdyttävää muutosta usein turhan kauas. Ajatuksia ei voi kontrolloida. Jos pyrkii eroon kielteisistä ajatuksista, niin voi huomata, että ne vaivaavat yhä enemmän. Etenkin öisin, kun on aikaa, eikä voi paeta mihinkään. Jos tätä on vaikea uskoa, niin kokeile itse, ja katso, mitä tapahtuu.

6. Stressi voi muuttaa terveyskäsityksiämme merkittävästi. Esim. masentuneilla hoidettavissa olevat sairaudet jäävät hoitamatta ja he saattavat tästä syystä kuolla nuorempana?
- Masennus ja uupumus ovat molemmat ns. kehäongelmia. Kun masentuu, muuttuu passiiviseksi, välinpitämättömäksi terveydestään ja eristäytyy ystävistä. Passiivisuus puolestaan pahentaa masennusta ja lisää terveysriskejä, jos syö liikaa, juo paljon, ja liikunta on loppunut kokonaan. Siitä seuraa masennuksen syvenemistä.  Mikä hankalinta, ihminen vielä syyllistää itseään tästä. Se harvoin motivoi elämäntapamuutokseen.

7. Stressi voi myös opettaa meitä. Missä on kärsimystä on myös omia arvoja. Asiat joista stressaamme ovat meille tärkeitä?
- Tarkemmin sanottuna ihminen on valmis sietämään melkoista stressiä, kunhan tavoite on itse valittu ja todella tärkeä.  Elämänarvojen toteuttaminen voi joskus olla jopa hengenvaarallista kuten vaikkapa poliittinen aktiivisuus diktatuurissa. Nelson Mandela vietti 20 vuotta vankilassa puolustaessaan mustien ihmisoikeuksia. Olisikin hyvä oppia erottamaan ensin itselleen tärkeät elämänarvot, koska niiden puolesta kannattaakin nähdä vaivaa, ja pyrkiessämme toteuttamaan niitä kohtaamme stressiä. Emme myös voi saavuttaa kaikkia tavoitteitamme, eivätkä asiat mene aina niin kuin haluamme. Surullista on se, että valtaosa stressistä voikin liittyä johonkin ihan muuhun kuin arvoihimme, kuten vaikkapa siihen, millaisia meidän odotetaan olevan, tai millaisia sisäisiä vaatimuksia olemme itse asettaneet (”minun pitäisi olla kaunis, rikas, menestyvä, täydellinen  isä/äiti jne…)

8. Stressinkäsittelyssä häpeän tunne masennuksesta ja sairauslomasta ovat normaaleja tunteita. Omat ajatukset olisi osattava muotoilla uudelleen ja lopettaa negatiivinen yleistäminen. Omat ajatusvääristymät voivat olla aika vaarallisia jos niille antaa vallan?
- Itsesyytökset, arvottomuuden tunteet tai  huonouden tunteet ovat useimmiten negatiivisten ajatusten seurausta. Itse asiassa tunteen kehittymisestä suuri vastuu on ajatuksilla, jotka otamme tosissaan. ”Olen surkimus, eikä kukaan halua seuraani” – ajatus on hyvä esimerkki. Jos uskon tätä ajatusta, se voi johtaa ihmisten välttelyyn ja eristäytymiseen.  Kannattaa kysyä itseltään, mitä seuraa, jos uskon tuota ajatusta? Mihin suuntaan se vie elämääni? Ajatukset eivät ole faktoja, vaikka mielemme niin uskottelee!

9. Masennus on nyt pop. Asiaan on kiinnittänyt huomiota mm. Helsingin Seurakuntayhtymä ja Mielenterveyden keskusliitto kun kolmattatoista kertaa vietettävän vuotuisen Valon päivän teemana tänä vuonna oli masennus. Psykologisten oireiden ilmaantuminen on normaalia, myös niistä puhuminen pitäisi olla normaalia. Miten itse koet tällaisten tempausten merkittävyyden?
- Positiivista on, että se voi kannustaa niitä ihmisiä hakemaan apua, jotka eivät muuten rohkenisi sitä tehdä. Riskinä puolestaan on se, että aletaankin pitää elämään normaalisti kuuluvaa alakuloa, surua, tai väsymystä kliinisesti hoitoa vaativana masennuksena. Silloin voidaan päätyä hyvässä tarkoituksessa luomaan mielikuvaa, että nuo tunteet ovat vaaraksi ja niistä pitää päästä eroon nopeasti.

10. Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) kyseenalaistaa oppimiamme tapoja käsitellä psykologisia ongelmia. Sen perusperiaate on: ole läsnä, hyväksy omat kokemukset ja sitoudu arvojesi mukaiseen elämään. Joskus mieli on jo tulevassa niin silloin on vaikea nauttia hetkestä. Stressaavaa palaveria odottaessa lounaastakaan ei oikein ehdi nauttia?
- Olemme yrittäneet kontrolloida asioita, joita ei voi kontrolloida, kuten epämiellyttäviä tunteita. Siksi tulokset tällaisessa tunteiden hallintakeinoja opettavassa terapiassa ovat voineet jäädä melko lyhytaikaisiksi. Sen sijaan käyttäytymistä, valintoja ja sitä, mihin käyttää elämäänsä, voi ja kannattaa ohjata itse aktiivisesti.  Läsnäolo nykyhetkessä on yksi vaikeimpia taitoja nykyisessä suorituskeskeisessä elämänmenossa. Onneksi sitä voi oppia. Kun syö, niin silloin syö tietoisesti, eikä tee muuta. Vaikeaa, mutta mahdollista!

11. Psykologinen joustavuus on kyky toimia tilanteessa tietoisesti, avoimesti ja läsnäolevasti. Psykologista joustavuutta on myös kyky luopua miellyttävistä asioista jos ne eivät palvele arvojasi. Tämä voi olla kynnyskysymys monelle? Ensin täytyy tietää mihin pyrkii, jotta tietää mistä luopua?
- Tuolla viittaan siihen, että onnen tunteet ja hetkellinen mielihyväkokemus ohjaavat helposti käyttäytymistä poispäin arvoista. Mitä muuta huumeenkäyttäjä hakee kuin hetken helpotusta tai pakoa todellisuudesta?  Me muut voimme käyttää samaan tarkoitukseen muita asioita. Työriippuvuus, peliriippuvuus, seksiriippuvuus, liikasyöminen tai pakonomainen liikunta voivat palvella samaa tarkoitusta. Käyttäytymistä ohjaavat valitettavasti eniten välittömät palkkiot ja mielihyvä, vaikka ne pitkällä aikavälillä huonontaisivat elämänlaatua. Siksi erilaiset riippuvuudet ovat niin yleisiä.

12. Työelämässä psykologinen joustavuus joutuu koetukselle. Omista ajatuksista eriytyminen on ensiaskel. Meillähän on taipumus uskoa ajatuksiimme, ihan kuin oma mieli olisi aina oikeassa (jos olet huono esimies, olet huono ihminen). Arvioinnit ja rooli ovat muka kuin sinä itse. Omat tuomitsevat ajatukset eivät ole totuus (ajatus pelästyttää vain jos siihen uskoo), mutta niiden vaikutusvallan heikentäminen voi olla kuitenkin aika hankalaa?
- Se on totta. Me uimme ajatusten virrassa koko ajan, emmekä ole edes kovin tietoisia, että ne ohjaavat elämäämme niinkin paljon. On hypättävä pois virrasta sen rannalle, jotta voisi nähdä selvemmin, mitä virrassa kulkee. Käytän usein ”pilvet taivaalla” - vertausta kuvaamaan tätä vaikeaa asiaa. Ajatukset ja tunteet ovat kuin pilviä, jotka tulevat ja menevät. Välillä on poutapilviä, välillä ukkospilviä ja harmaita sadepilviä. Sininen taivas pysyy aina samana, vaikka säätilat ja pilvet vaihtelevat.  Meissäkin on pysyvä ajatuksista ja tunteista riippumaton minän osa (sinitaivas). Voimme katsella pilviä, ja huomata niiden liikkuvan. Tästä metaforasta usein aloitamme ajatusten tutkailun.
 
12.1. Salvador Dali nimesi käyttämänsä toimintamallin itsensä mukaan. Dalismi oli yhtäkuin tehdä jotain mitä et ollut ajatellut tekeväsi. Tämähän on periaatteessa juuri psykologista joustavuutta; olla kuuntelematta ajatuksiaan. Olla antamatta niille päätösvaltaa?
- Juuri tästä on kyse; me voimme toimia ajatuksiamme vastaan. Jos ajatus neuvoo: ”polta nyt tämä yksi tupakka, ei se mitään haittaa”, niin silti voimme kiittää mieltä tuosta ajatuksesta, ja päättää olla polttamatta – jos se on tavoitteemme. Tai jos ajatus sanoo, että ” ei kannata edes yrittää, ei se kuitenkaan onnistu”, niin silti voimme valita yrittämisen tavoitteesta luopumisen sijasta.

13. Puhut kyvystä erotella hyödylliset ja hyödyttömät ajatukset. Eikö ole aika vaikeaa nähdä mitkä ovat itselleen edullisia ajatuksia?
- Sitä pitää harjoitella säännöllisesti ja usein. Ajatukset eivät ole irrallisia, vaan tiettyjä ajatuksia syntyy juuri tietyssä tilanteessa. Siksi asiakkaat pitävät usein ajatuspäiväkirjaa stressaavista, vaikeista tilanteista. Sen avulla he vähitellen oppivat tunnistamaan omia tyypillisiä tapojaan ajatella hankalassa tilanteessa.  Sitten opetellaan kysymään itseltä, mitä seuraisi, jos en uskoisi tuota ajatusta? Mihin se johtaisi? Onko kyseessä liioitteleva, pelotteleva tai muuten hyödytön ajatus, jota voin olla seuraamatta?

14. Oman mielen arviot itsestään on itsetunto (arviolta 80% ajatuksistamme on arvostelevia ja negatiivisia). Itsetunto heijastelee arvojasi ja teot vievät elämääsi arvojesi suuntaan. Pelimies-kirjassa (Pelimies, Neil Strauss, Otava 2006) epävarmuudestaan huolimatta Neil Straus muuttaa ajattelutapaansa itseään kohtaan: nörtistä hurmuriksi ja määrittelee itselleen uudet arvot. Hän ryhtyy elämään arvojensa mukaista elämää ja onnistuu muuttumaan ihmisenä täysin. Klassinen esimerkki siis: hän määritteli omat arvot, asetti tavoitteen ja toimi arvojensa mukaan. Tällainen joustava persoonan muuttaminen on mahdollista meille kaikille?
- Itse asiassa siinä muutamme käyttäytymistämme. Se taas edellyttää, että kykenemme muuttamaan suhdettamme juuri haitallisiin ajatuksiin. Persoonan muuttuminen kuulostaa niin isolta, mutta oikeastaan kyse on tästä: tunnista elämänarvosi, tee valintoja, jotka ovat sen suuntaisia, ja opettele kohtaamaan sallivasti kaikki ajatukset ja tunteet, joita kohtaat, kun teet näitä muutoksia. Siinä tiivistetysti psykologinen joustavuus.

15. Psykologinen joustavuus on kärsivällisyyttä vaativaa. Omien tunteiden tarkkailu ulkopuolisena kuulostaa aluksi kaukaa haetulta, mutta toimivien harjoitusten avulla selkiytyy. Kirjassa on lukuisia hyviä ja toimivia harjoitteita (mm. elokuvatekniikka). Oletko valikoinut ne olemassa olevista hyväksi havaituista harjoitteista vai loitko kokonaan uusia?
- Tunteiden hyväksynnän osalta otetaan ensin mystiikkaa pois: kun oppii huomaamaan ja nimeämään oman tunteen, niin silloin on jo hiukan sen yläpuolella. Tunteen vaikutusvaltaa oppii vähentämään, kun ensin tutustuu omiin tunteisiin ja vain kuvailee niitä, ja havainnoi uteliaasti ja sallivasti. Tähän kirjassani on erilaisia harjoituksia. Kaikkia kirjan harjoituksia yhdistää se, että ne on kehitetty parhaista ja tutkituista menetelmistä, jotka on dokumentoitu kirjallisiin hoito-ohjelmiin. Olen koonnut niistä valikoiman yksiin kansiin, ja muokannut niitä paremmin suomalaisiin olosuhteisiin sopiviksi, ja laatinut mukaan paljon esimerkkejä, jotka ovat supisuomalaisia, ja monille tuttuja.

16. Imagen (1/2010 helmikuu) jutussa Valottomat päivät nuorisopsykologin erikoislääkäri Kaisa Riala mainitsee, että naisten ja miesten aivoissa on rakenteellisia eroja mm. aivojen välittäjäaineet on erilailla viritetty ja naisilla vaikuttavat hormonaalisetkin asiat. Mitä masennukseen tulee, onko naisen kohtalo sinetöity jo syntymästään asti? Onko selitys siis biologinen?
- Valitettavasti en tunne tätä tutkimusta. Sen tiedän, että miesten masennus on paljon enemmän alidiagnosoitua kuin naisten, koska miehet eivät oireile masennusta aivan samoin kuin naiset. Naiset myös hakeutuvat avun piiriin helpommin, kuten aiemmin mainitsin. Häpeän tunteet estävät joskus avun hakemisen, ja siksi miehet tarttuvat vaikkapa pulloon, ja tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset.

17. Puhut kirjassasi myös univaikeuksista ja unistressistä (5-12% aikuisista kärsii kroonisesta unettomuudesta). Aihetta käsitellään lopulta melko vähän. Jäin kaipaamaan lisätietoa siitä miten masennuksen aiheuttama aivojen kemiallinen muutos voi aiheuttaa unettomuutta ja sen hoidoista/lääkkeistä. Onko sinulla kokemusta tällaisesta elimellisestä unettomuudesta?
- Keskityn itse työssäni unettomuuden psykologisiin tekijöihin, joihin voidaan vaikuttaa. Univaikeuksista valtaosa liittyy kuitenkin elämäntilanteeseen, tunnekuormitukseen, murehtimiseen, stressiin ja kiireiseen elämänrytmiin. Tätä varten on psykologinen unettomuuden hoito. Kaikki kirjan luvut, jotka käsittelevät vapautumista stressin yliotteesta, auttavat välillisesti myös tällaiseen unettomuuteen. Etenkin murehtimisen tiedetään ylläpitävän unettomuutta, ja sitä käsittelen hyvin laajasti eri luvuissa.

18. Tunteet vaikeuttavat rakentavaa käyttäytymistä. Tunneäly on joustavuutta vuorovaikutustilanteissa. Aina ei ole aikaa miettiä sanomisiaan ja antaa tunteilleen vallan. Pitäisikö konfliktitilanteessa aina ennen kuin avaa suunsa pohtia objektiivinen tavoite, ihmissuhde tavoite ja itsekunnioitus tavoite. Aika paljon vaadittu?
- Tämä liittyy siihen, että oikeasti meidän on mahdollista toimia myös negatiivista tunnetta vastaan. Se on eri  asia kuin olla alistuva ja ottaa kaikki vastaan. Nuo kolme tavoitetta on syytä kirkastaa itselleen, kun on menossa kiihkeään palaveriin tai keskusteluun.  Mikä on pohjimmainen tavoitteeni siinä? Purkaa paha oloni toisen niskaan vai edistää yhteistyötä jatkossa?  Parisuhteessa voin kysyä ajoittain itseltäni, kuinka tärkeä tämä asia on, ja onko reaktioni siihen ylimitoitettu? Voinko tulla vastaan, jos vältän taas uuden riidan samasta asiasta? Ei paljon auta, jos sanoo jotain sellaista, jota joutuu katumaan, tai se rikkoo välit työkaveriin. Sen saman henkilön kanssa on jatkossakin tehtävä yhteistyötä. Aluksi voi opetella ottamaan vaikka aikalisän, ennen kuin reagoi. Silloin ehtii miettiä sitä, mikä tässä onkaan tärkeää?

19. Puhuimme aikaisemmin siitä miten analysoimme ajatuksiamme ja siitä kuinka suuri osa niistä on negatiivisia ja arvioivia. Nopeasti laukkaavista ajatuksista saattaa olla hyötyäkin jos osaamme erotella niistä hyödylliset ja hyödyttömät, arviot ja faktat. Puhut tässä yhteydessä aivoriihitekniikasta. Mitkä ovat tämän tekniikan edut?
- Murehtimisen vastakohta on ongelmanratkaisu. Usein kuitenkin mielemme on jo niin kriittinen ja valikoiva, etteivät hyvät ideat ehdi kehittyä, ennen kuin ne jo tyrmätään. Luovuustekniikoista lainattu aivoriihimenetelmä erottaa toisistaan ideointivaiheen ja arviointivaiheen. Se myös opettaa määrittelemään konkreettisen ongelman ja asettamaan siihen liittyvän tavoitteen, eli juuri päinvastoin kuin murehtiessamme toimimme. Se myös auttaa huomaamaan, onko ongelmaan ylipäätään ratkaisuja. Useinhan murehdimme juuri niitä asioita, joihin emme voi vaikuttaa.

20. Menneisyys on historiaa, tulevaisuus on mysteeri ja nykyhetki on lahja. Mitä Arto Pietikäinen näkee, kuulee ja tuntee juuri nyt, tässä hetkessä?
- Kun katson ulos ikkunasta, huomaan lumen peittämän puun, jonka oksalla istuu lintu. Huomaan, että ympärillä on ihan hiljaista, ainoa ääni on kannettavan hurina. Huomaan myös ajattelevani, ”että tässä sitä vastailen kysymyksiin, ja pian tämän jälkeen lähden hiihtämään”. Huomaan myös, että tämä ajatus ilahduttaa minua.

Kiitos haastattelusta Arto. Keskustelu aiheesta jatkuu. Lopuksi on hyvä muistaa, että asiat menevät yleensä paremmin kuin mielemme ennustaa!