Haastattelussa:

Tuomas Vimma
Kuva Kristian Häkkinen

Tuomas Vimma

kirjailija, kolumnisti

Teksti Henri Häkkinen

Haastattelut.com haastatteli kirjailija/kolumnisti Tuomas Vimmaa sateisena heinäkuun päivänä ravintola Iguanassa Helsingissä. Kahvikuppien äärellä juteltiin mukavia ja otettiin muutama kuva. Kiitos: Tuomas, Kristian

1. Kuka on kirjoittanut kirjat Helsinki 12 ja Toinen?
- Kustantaja väittää kivenkovaan, että henkilö nimeltä Tuomas vimma.

1.1. Miksi kirjoissa kuitenkin viitataan tyttöystäväsi Indigon kirjoittaneen kirjat? Ajattelit laittaa pakan totaalisesti sekaisin?
- Idea toisesta kirjoittajasta syntyi paljon ennen kuin Arno Kotron plagiointiskandaali, jos sitä haluaa kutsua pieneksi myrskyksi suomalaisen kirjallisuuden vesilasissa, tapahtui. Aluksi en ollut varma tykkäänkö mä siitä, mutta sitten kun tämä päällekkäisyys syntyi, olin että jumankauta voiko näin oikeasti tapahtua. Viimeistään siinä vaiheessa mun piti rakastua siihen ideaan. Musta oli hauska vähän leikkiä kirjoittajalla ja identiteeteillä; jotenkin Suomessa tunnutaan suhtautuvan tosi tiukkapipoisesti tällaiseen.

2. Helsinki 12:ssa lopussa esitellään mediahahmo nimeltä Tuomas Vimma. Milloin hahmon voidaan ajatella syntyneen?
- Se miten kirja loppui, ei ollut alkuperäinen suunnitelma ollenkaan. Toi taisi olla neljäs lopetus, minkä kirjoitin kirjaan viikkoa ennen painoon menoa. Se oli sellainen oivallus, joka syntyi siitä ajatuksesta, että miten mä nyt kouppaan tän jutun kanssa kun kirja tulee ulos. Osasin odottaa haastatteluita ja jonkinlaista julkisuutta. Sitten hahmo alkoi elää omaa elämäänsä, että tuolla kaupungilla hiippailee Valentinon pukuun sonnustautunut mies nimeltä Tuomas Vimma, joka elää mielenkiintosempaa ja hauskempaa elämää kun minä.

2.1. Kuinka pitkälle ajattelit jalostaa brändisi? Toimit jo kirjalijana ja kolumnistina?
- En tiedä kuinka pitkälle aion sen viedä. Uudessa kirjassani ei enää seikkaile Tuomas Vimma vaikka Tuomas Vimma kirjan kirjoittaakin... tai jos seikkailee niin se on hyvin pieni cameo.

2.2. Hahmoa ei voi kuopatakaan?
- Ei, se on niin hyvä hahmo, ettei sitä pidä kuopata. Täytyy sanoa, ettei kuitenkaan pidä liikakäyttää hahmoa. Se ei kestäisi enää kolmatta versiota missä paljastuu, että Tuomas Vimma on vapaapainija tai jotain. Don`t push your luck niin sanotusti.

3. Koitko sukurutsan (päähenkilö ja hänen siskonsa suhde) Helsinki 12:een liian kuumaksi aiheeksi ja jätit sen siksi pois?
- Ei, missään nimessä mä en sensuroinut mitään kuuman aiheen takia. Mä yritin sensuroida muutamaa kohtausta, mutta mun silloinen kustannustoimittajani hyvin tiukkaan sano, että `älä sä siisti tekstiä, me sitten sensuroidaan jos on tarpeen, kirjoita sä vaan niin pervoa tekstiä kun osaat.` Musta on jännittävämpi usein se mitä ei kerrota, vähän niin kuin naisessa on jännittävämpää se mitä ei näytetä. Ehkä Helsinki 12:ssa on vähän liikaakin sitä, että annetaan lukijalle tilaa miettiä. Olen nähnyt netissä ihan mahtavia keskusteluketjua. Osa on lähellä sitä mitä olen tarkoittanutkin, osa on todella kaukaa haettuja. Paras on kuin joku vaate-lehden toimittaja alkaa analysoimaan ja metsään mennään kahdeksaakymppiä.

4. Arvasitko Helsinki 12:sta IT-aiheella sohaisevasi muurahaispesää?
- Se yllätti mut. Arvasin, että siitä nousee yleinen metakka, siihen varauduttiin jo kustantamolla, mutta olisin odottanut, että muut aiheet aiheuttaa sen. Tarinassa oli sovinistinen, rasisitinen ja epämiellyttävä päähenkilö ja sitten vielä sotketaan tekijä ja päähenkilö keskenään. Olisi luullut, että minut leimataan rasistiksi ja sovinistiksi. Jos ei lasketa muutamaa baarissa huutelijaa, niin tällaista ei ole tapahtunut ollenkaan. Tää on ollut pelkästään positiivista mainosta. Mä olen nauranut kyyneleet silmissä viimesen vuoden aikana. Veikkaan, että olen hälyn takia myynyt 5000 kirjaa enemmän.

4.1. Luovat ihmiset ovat aika tiukkapipoisia sen suhteen mitä heistä kirjoitetaan?
- Nythän puhutaan luovasta luokasta kauheasti, ikään kuin se olisi joku parempi ihmisryhmä. Se on sellanen myytti, joka pidetään yllä ja jolla ne ihmiset pystyy selittämään niiden huimat palkat, rennommat työajat ja muut edut. Se vähä luovuus mikä niillä on usein kohdistuu siihen, että ne pyrkii luomaan myytin yli-ihmisestä, joka kykenee tekemään tavallisten kuolevaisten yläpuolella olevia juttuja. Sit kun sulla on yksi virkaheitto AD, joka huutaa, että keisarilla ei ole vaatteita niin mä veikkaan että se oli se juttu josta otettiin nokkiin. Tarkoitin IT-osuuden hauskana sivujuttuna, joka kuitenkin nostettiin pintaan.

4.2. 50% totuutta riittää aikaansaamaan hälyn ja hyvän tarinan?
- Just tuli Beigbederin 24,99 ja Asser Korhosen Sydämen asia, siinä tapahtui vähän sellaista niputusta. Nyt kirjani nostettiin samanlaiseksi uusmedia-paljastuskirjaksi, joka kirjani ei missään nimessä ole. Siinä vaiheessa kun ihmiset veti pussillisen herne-maissi-paprikaa nenään, ei siinä voinut kuin nauraa.

5. Olet sanonut, että kirjoitat salanimellä, jotta työ mainosalalla ei kärsi. Mitä tällä tarkoitat, kenen työ ei kärsi?
- Toi on aika vanha lainaus. Siinä vaiheessa kun Helsinki 12 ilmeistyi, tein vielä aktiivisesti mainoshommia friikkuna. Mulla on muutama isompia asiakkuus, jota jatkan. Kirjoittaessani, en tiennyt ryhtyväni täysipäiväiseksi kirjoittajaksi. Halusin pitää sen kortin avoinna, että jatkan mainoshommia. Tuossa on myös mukana markkinointihenkinen juttu.

6. Palaatko vielä joskus täyspäiväisesti graafisen suunnittelijan/AD:n ammattiin?
- Varmaan omissa projekteissa. Mainostoimistomaailma ei enää houkuta. Aloitin hirveen nuorena ja tein niitä hommia pitkään. Se oli kiva nähdä ja se oli hauskaa duunia. Nyt olen kuitenkin löytänyt juttuja, jossa olen parempi ja joista nautin enemmän.

7. Kerrotko vähän Helsinki 12:sta kansista? Toisessa mainitaan, että kansien kuvan pohjana olisit sinä ja henkilö nimeltä Indigo, pitääkö tämä paikkansa?
- Kyllä! Helsinki 12:sta kannet oli härskit ja mulla ei ollut mitään tekemistä sen idean kanssa. Mielelläni ottaisin kunnian siitä. Tämä on Anja Reposen (Otavan kansisuunnittelija) idea, joka nousee tarinasta (tarinassa otetaan nettipornosivustolta kuva, joka muokataan lähes näkymättömäksi ja ympätään asiakastyöhön) suoraan. Tämä on yksi osoitus Otavan hyvästä huumorintajusta.

7.1. Toisin sanoen kansista löytyy, joku härski lähikuva?
- Siitä löytyy suoraan lähikuva anaalipenetraatiosta. Kun katsoo vähän kauempaa, kuvan hahmottaa.

8. Toisessa Seitsemän päivää -lehti juorutoimittajineen tuntuu olevan itse Saatana? Miksi näin vahva painotus?
- Seitsemän päivää -lehti on tämän ajan saatana Suomessa. Se on vastenmielisintä mitä saatan ajatella. Se on suurin ja rumin ikoni tällaisessa paparazzi-genressä. Talon räjäyttäminen olisi parasta mitä tällaiselle taholle, joka pyrkii tekemään jokaisesta suomalaisesta pienen kyylän, voisi tehdä.

8.1 Masentavaa, että tallainen lehti menestyy?
- Sillä on samanlaiset lukijaluvut kuin Helsingin Sanomilla. Se kertoo valitettavan paljon tästä maasta, musta se ei ole kauhean miellyttävä asia.

9. Oscar Wilde (1854-1900, näytelmäkirjailija/kirjailija) on mitä ilmeisesti kohtalaisen suuri vaikuttaja sinulle, tämä tulee esiin tekstissä useasti?
- Se johtuu kahdesta syystä. Osittain siksi että kirjojeni hahmot on sellaisia, jotka itse ihailisivat Wildea. Toinen syy on se, että henkilökohtaisesti pidän sen tyylistä ja kirjoituksista. Toinen suosikki on Mika Waltari. Näitä on paljon. Ostan koko ajan kirjoja ihan divareista ja valitettavan paljon myös Akateemisesta Kirjakaupasta. Viimeksi lukemistani Markiisi De Saden Justine oli loistava. Ymmärrän nyt miksi se on noiden kirjoitustensa takia suljettu 30 vuodeksi pieneen huoneeseen, hah hah!

10. Onko Tuomas Vimma dandy (snobi, hienostunut joukosta erottuja)?
- Luin hirvittävän hauskasti kirjoitetun tekstin Nuoresta Voimasta. Juttu oli otsikoitu nimellä Tuomas Vimma anti-dandy. Joku Nygren tai vastaava, sen oli kirjoittanut. Tyyppi kirjoitti siitä miten Tuomas Vimma ei voi olla dandy sen varsinaisen määritelmän mukaisesti, koska dandy ei ikinä julistautuisi dandyksi. En kuitenkaan pidä itseäni dandyna, koska siihen liittyy sellaisia juttuja, jotka ei liity muhun millään lailla. Tunnen suurta sympatiaa dandyja kohtaan, mutta mä en yritä olla sellainen. Jotkut kirjallisista Tuomas Vimman maneereista ovat hyvin dandymaisia.

11. Sinulla on nyt tunnistettava tyyli, onko siitä jatkossa vaarana muodostua kielellinen maneeri?
- Nää on hyviä nämä kirjalliset kysymykset, mähän en ole opiskellut päivääkään kirjallisuutta. Ehkä tää tyyli johtuu siitä, että mä en osaa välttämättä kirjoittaa muuta tyyliä kuin tätä.. Mä toivon että ei, koska tykkään omasta tavastani kirjoittaa ja veikkaan, että on jonkin verran on ihmisiä jotka tykkää siitä kanssa. Mutta on ilmeisesti paljon ihmisiä, jotka eivät siitä ei pidä. Uskon, että lukijakuntaa kuitenkin on. Teen kuitenkin koko ajan työtä kirjoittamisen suhteen, tää on tällainen opiskeluvaihe.

11.1. On hyvä, ettei tiukkaa kirjallisuuden opiskelun aikaansaamaa kaavaa kirjoittamisen taustalla ole?
- Ihan varmasti! Olen tutustunut noin sataan kirjailijaan tässä maassa. Etenkin nuorilla klassisen kaavan (Oriveden opisto, Helsingin Yliopisto) suorittaneilla on hirveät paineet kirjoittamisessa. Veikkaan, että Suomessa tullaan näkemään muutama itsemurhakin tästä syystä. Kun juttelee, nää ihmiset kertoo miten kustannustoimittaja on pyytänyt muuttamaan joitain pieniä osia tekstistä ja se ollut niille liikaa. Sitten on itketty ja suurinpiirtein dogattu tästä syystä itsensä hengiltä. Meikäläisen kustannustoimittaja pisti kirjoittamaan Toisen kolmeen kertaan uusiksi ja se muuttui paremmaksi.

12. Toisessa Otavan kustannustoimittaja Mikolla (Mikko Aarne) on aika suuri rooli. Voiko tästä päätellä jotain?
- Mun kustannustoimittaja irtisanoutui seuraavana päivänä kun Toinen julkaistiin, tosin toisista syistä, hah hah! Hän siirtyi muihin tehtäviin. Hänellä oli molempien kirjojen synnyssä suuri rooli mun mentorina. Hänelle maksetaan palkkaa, että hän auttaa minua. Hänellä oli hyviä ideoita ja oltiin samalla aaltopituudella. Tyhmähän mä olisin ollut, jos en häntä olisi kuunnellut. Se on jotenkin väärin, että suuresta roolista huolimatta kustannustomittajan nimeä ei koskaan löydy kirjasta, osittain siksi halusin ympätä Mikon mukaan tarinaan.

13. Miten nykyinen kustantajasi Otava on ottanut sinut vastaan ja oliko se ensimmäinen kustantajaehdokkaasi?
- Kun sain Helsinki 12 ensimmäisen version valmiiksi kiikutin sen asuinkadullani (Uudenmaankatu) sijaitsevaan Otavaan. Se oli hyvännäköinen talo ja kiikutin sen vahtimestarille. Se on elämäni paras tsägävalinta. En ole sitä kertaakaan katunut ja se on hirveän mukava ja rento talo.

14. Onko klisee väittää, että kirjoittamista helpottaa se, että on itse kokenut kuvailemansa?
- Jonkin verran täytyy tietenkin aihetta tuntea. Äkkiä menee sormi pyllyyn jos sitä tunne ollenkaan. Olen nyt seitsemättä kertaa aloittanut kolmannen kirjoittamisen ja eri aiheesta. Usein se kaatuu siihen, että kirjoittaminen vaatisi sellaisen vuoden taustatutkimuksen. Ja jos sulla ei ole af-alkuista sukunimeä tai suurta apurahaa, sulla ei ole varaa tehdä vuoden taustatutkimusta. Ja niin pitkään kun sulla ei ole varaa tutkimusta tehdä, siihen saakka on parempi pysyä aiheissa jotka oikeasti tuntee.

15. Mitä tapahtuu seuraavaksi, kuka kirjoittaa nimiisi seuraavan kirjan?
- Se on mun suurin toive, että törmäisin ystävälliseen sieluun, joka ehdottaisi että laitetaan Tuomas Vimman nimi kirjan kirjoittajaksi ja jaetaan rahat 50/50, hah hah! Käsikirjoituksia otetaan vastaan hah hah! Pahasti kyllä näyttää, että joudun sen itse kirjoittamaan. Olen aina vierastanut sanaa työ. Se kalskahtaa pahasti. Herrasmiehen ei pitäisi liata käsiään työhön, mutta näin joutuu valitettavasti toisinaan tekemään.

16. Kirjojen Tuomas Vimmalla on paha ruokafetissi, mitä ruokaa valmistit viimeksi?
- Hyvä kysymys! Tänään on tulossa vartaita. Mitäköhän olisin kokannut viimeksi... tällä viikolla olen kokkaillut simppeliä italialaista, osittain kankkusviikon takia. Kesän aikana olen nauttinut kauden kasviksista ja suomalaisesta fisusta osittain siksi, että mulla on meneillään saksalaisten viinien kausi. Syksy on mun lempiaikaa kun riista-aika alkaa.

17. Minkälainen olisi Tuomas Vimman viimeinen ateria, missä ja kenen kanssa se nautittaisiin?
- Mä tiedän hirveen hyvin sen. Se on ravintola Savoyn Aalto-menu ja se nautittaisiin viehättävässä naisseurassa, oikea nainenkin on mielessä siihen, kauniina kesäisenä iltana Savoyn kattorerassilla kaksistaan, ehkä pianonsoittoa taustalle.

Tähän on hyvä lopettaa, kiitos Tuomas Vimma.
Kiitoksia!