Haastattelussa:

Minna Tervamäki
Kuva: Kristian Häkkinen

Minna Tervamäki

yrittäjä, tanssija, koreografi

Henri Häkkinen

Haastattelut.com kavaljeerasi Minna Tervamäkeä valokuvan ottamisen ajan Pyhän Henrikin katedraalin sisäpihalla. Minna Tervamäki (s. 1968) on esiintynyt lähes kaikissa arvostetuimmissa klassisen baletin päärooleissa (mm. Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Giselle, Onegin jne.). Nykyisin hän on yrittäjä ja tuore äiti. Kyselimme Minnan nykyisiä kuulumisia ja hiukan menneitäkin. Haastattelun pohjana on käytetty muun muassa Minnan Metodit -kirjaa (Otava, 2013), joka pitää sisällään monipuolisia treenimetodeja, rentoutusharjoitteita ja ajattelutaitoja.
Kiitokset: Minna, Kristian, Isä Matthew Azzopardi.

Alku

1. Kerro hiukan alkuvuosien treeneistäsi. Kuinka kovia ja pitkiä treenisessiot olivat?
Seitsemänvuotiaana aloitin kevyesti yksityisessä balettikoulussa lähellä kotiamme. Harrastin monipuolisesti muitakin liikuntalajeja ja minulla oli aikaa hyppynarulla ja twistillä hyppimiseen ja ulkoleikkeihin. Tämä on ollut todella hyvä asia, sillä lapsen motorisen kehityksen kannalta monipuolisuus varhaisiässä on parempi, kuin yhteen ainoaan lajiin sitoutuminen. Suomen kansallisbaletissa on ollut monipuolinen ohjelmisto, jossa on vaadittu kykyä  myös nykytanssiteoksiin. Monipuolinen kehonkäyttö lapsuusiässä on ollut tässä hyödyksi. N 10-vuotiaana siirryin toiseen yksityiseen balettikouluun, jossa oli jo hyvin ammattimainen meininki.

Enemmän treenejä ja esityksiä ja hyvin vaativa sekä kurinalainen opetustyyli. Treenejä oli neljänä päivänä viikossa, mutta useimmiten sen lisäksi harjoiteltiin viikonloppuisin esityksiä varten. Harrastin silloin myös mm. jazzbalettia, joten kyllä se vapaa aika meni harrastusten parissa aika tiiviisti. Kipu ja vaativuus tulevat klassisen baletin harrastamisessa aika aikaisin tutuiksi, kun tytöillä otetaan kovakärkiset tossut treeniin mukaan. Tottumaton jalka ja varpaiden iho ovat kovilla. Lajin liikekieli on hyvin haasteellinen ja vaikea, joten kurinalaiseen treeniin on heti totuttava.

13-vuotiaana pääsi Suomen kansallisoopperan balettikouluun ja silloin treenattiin kuutena päivänä viikossa. Oman balettitunnin (kestoltaan puolitoista tuntia) lisäksi mukaan tuli pas de deux (poika partneeraa tyttöä) treenejä, nykytanssia, karkteeritanssia ja esitysten harjoitukset. Viimeisinä vuosina osa meistä oli myös mukana ammattibaletin näytöksissä. Olin ylä-asteella musiikkiluokalla ja meillä oli harjoituksia ja esityksiä myös musaluokan kanssa. Halusin hoitaa koulunikin hyvin ja olin ehkä jonkin verran kilpailuhenkinenkin. Näin jälkikäteen olen itsekin ihmetellyt miten olen lapsena ja nuorena jaksanut hoitaa koko kakun! Olen niin kasvanut tekemään paljon töitä, että itse asiassa en ole aina ollut kovin hyvä viettämään “vapaa-aikaa”.

2. Kuinka nopea olit oppimaan. Olitko missään vaiheessa lähellä luopua baletin suhteen?
Olen aina ollut nopea oppija esimerkiksi uuden koreografian suhteen tai koulussa uusien asioiden oppimisessa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei nopeus sinänsä ole mikään itseisarvo. Oppimisen loppu tulema voi olla hitaalla ja nopealla oppijalla aivan yhtä hyvä. Hidas oppija saattaa myös muistaa oppimansa syvemmin.

Teini-iässä minulla oli vaihe, jolloin halusin lopettaa baletin. En itse asiassa ihan tarkalleen edes muista, mikä oli syynä. Loppujen lopuksi olin kuitenkin poissa treeneistä ehkä kuukauden verran. Rakkaus tanssiin ja koko teatterin kiehtovaan maailmaan on aina vedonnut minuun voimakkaasti ja antanut elämääni paljon asioita. Itse tanssimiseen en ole oikeastaan väsähtänyt koskaan.

3. Olet saanut tanssilta paljon, mikä on tärkein oppisi mitä baletti on sinulle antanut?
Tämä on valtava kysymys, koska olen tanssinut 7-vuotiaasta lähtien. Olen oppinut paljon asioita, mutta en pysty erottelemaan, mikä on juuri baletin tai tanssimisen tuomaa. Se on ollut niin vahva osa koko kasvuprosessiani.

Varmasti se on opettanut tahdonvoiman työkaluja, itsekuria, pitkäjännitteisyyttä ja sitkeyttä. Sitä, että päästäkseen päämääräänsä, on tehtävä paljon töitä ja "yhdessä yössä tähdeksi" -tyyppisiä mahdollisuuksia ei baletissa ole. Lahjakkainkaan tanssijanalku ei pääse alkua pidemmälle ilman kovaa työntekoa.

Toisaalta olen tanssinmaailmassa saanut kokoajan olla tekemisissä luovuuden kanssa. Olen tehnyt töitä luovien, innostavien ja inspiroivien ihmisten kanssa ja saanut tutustua omaan luovuuteeni. Tärkeää on myös ollut yhteistyön merkitys ja yhdessä tekemisen oppiminen. Vaikka olisi esityksen pääsolisti, on aina osa isompaa kokonaisuutta ja ryhmää, niin kuin esimerkiksi koko illan balettiteoksessa.

Tämä ala on myös luonut hyvän suhtautumisen oppimiseen. Pääasiallinen osa työtämme ei ole esiintyminen, vaan harjoitusprosessi. Ja mitä muuta on harjoitusprosessi, kuin uuden oppimista! Aluksi se on uuden teoksen omaksumista uusine askeleineen ja sitten oman suorituksen ikuista parantamista. Itselläni onkin ikuisen oppijan asenne ja se on hyvä tapa elämässä yleensäkin.

4. Mikä sinulle on ollut vaikeinta hyväksyä balettimaailmassa?
Balettimaailmassa ei aina vieläkään ymmärretä kehotyyppi-ajattelua tai temperamenttien eroja. Ajatellaan, että sama treenityyli ja ajoitus sopii jokaiselle, vaikka näin ei ole. Urheilufysiologian puolelta on hyvää tutkimustietoa mm. palautumisesta, treenin rytmityksestä, levon ja treenin suhteesta sekä kehotyypin vaikutuksesta näihin, mutta se tieto ei ole edelleenkään käytännön tasolla baletin treenaamisessa.

Missä tahansa työyhteisössä tai ihmisten välisessä kommunikaatiossa olisi myös hyvä ymmärtää yksilöiden temperamenttierot. Monelta väärinymmärrykseltä vältyttäisiin, kun muistettaisiin, että minun tapani ajatella tai reagoida ei ole se ainoa oikea!

5. Kuinka vaikeaa sinun on ollut pysytellä balettitanssijalle vaadituissa mitoissa?
Alalle päätyvät yleensä ruumiinrakenteeltaan luonnostaan hoikat ihmiset. Kukaan ei voi olla koko elämäänsä dieetillä ja treenata samalla kovaa. Myös balettitanssijat ovat keskenään erilaisia, eikä yhtä ainoaa oikeaa kehotyyppiä ole, vaikka toki pitkäraajaisuus ja hoikkuus on tässä lajissa suotavaa. Oma kehotyyppini on ollut hyvin alalle soveltuva. Nuorena tuli kokeiltua äärilaitojakin ravinnon suhteen, kun innostuin hakemaan sitä "optimaalista" ravintoa. Ääripäät eivät kuitenkaan ole mielestäni järkevä ratkaisu. Treenien ollessa vauhdissa ja innostus ja motivaatio huipussaan saatoin myös unohtaa jatkuvan tankkaamisen tärkeyden. Oli helppoa unohtaa syöminen. Muistan myös, että jossain vaiheessa uraa meillä oli kollegoidenkin kesken meneillään vähän liiallinenkin laihuuden ihanne. Nuoruudessa haetaan helposti äärilaitoja, kun oma näkemys asioista ei ole vahvalla pohjalla. Sen opin kyllä, että ravinto on aivan oleellinen osa jaksamista, palautumista ja huippusuorituksiin pääsemistä! Sillä voi joko hioa muulla työllä rakennetun pohjakunnon huippuunsa tai sitten pilata muutoin hyvin hoidetun treenauksen.

6. Mitä ovat erikoisimmat kikat joilla olet kehoasi palautellut kovan treenin tai esityksen jälkeen?
Minulla niitä on riittänyt! Näissäkin olen osaltaan uteliaisuudesta kokeillut vaikka kuinka erikoisia metodeja happinaamarista mitä oudoimpiin terveyslitkuihin. Jääsaavikylvyt kuuluvat epämiellyttävimpiin keinoihin, mutta on tehokas. Jossain vaiheessa käytin hevoslinimenttiä, koska sitä sai suuremmassa purkissa halvemmalla ja oli ihan samaa tavaraa, kuin ihmisillekin tarkoitettu. Vuosien varrella olen myös rakentanut kehonhuollon huipputiimin ympärilleni, jota ilman en olisi tehnyt kaikkea sitä mitä olen tehnyt. Pisimpään rinnallani on kulkenut fysioterapeutti Jarmo Ahonen. Tärkeimmät palautumiskeinot ovat kuitenkin järkevä levon ja treenin suhde ja hyvä ravinto, sekä pilke silmäkulmassa!

7. Miten urasi balettitanssijana on ajan kanssa muuttanut muotoaan; oletko joutunut tekemään kompromisseja kehosi suhteen esimerkiksi roolivalinnoissa?
Itselläni keho kesti todella hienosti eläkkeelle jäämiseen saakka ja palauduin vammoistakin aina takaisin huippukuntoon. Tein jäähyväisnäytökseni Bajadeeri-baletin pääroolissa ja olen siitä onnellinen. Osaltaan perintötekijät ovat varmasti hyvät ja alalle soveltuvat, mutta paljon on varmasti kiinni myös siitä, että opin vuosien myötä yhä paremmin treenaamaan juuri omalle keholleni sopivalla tyylillä, tekemään oikeita palautumiseen vaikuttavia asioita ja työskentelemään viisaan lailla - ei hullun lailla. Totta kai palautuminen hidastuu iän myötä ja joutuu huoltamaan kehoaan aina vain enemmän päästäkseen huippusuorituksiin. Isoja, rankkoja rooleja ei voi tehdä myöskään samassa tahdissa, kuin nuorempana. Vaikeimmaksi asiaksi muodostuukin ehkä se, että vaikka oppii sen, miten oma keho pysyy parhaassa kunnossa, ison balettiryhmän tahdissa ja lukujärjestyksessä ei voi toimia vain yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Roolien suhteen oleellisemmaksi muodostuu mielestäni se, mitkä ovat mielekkäitä tehtäviä eri ikäiselle ballerinalle. Aivan juniori ei välttämättä sovi Anna Kareninan rooliin ja nelikymppinen ei ehkä ole oikea valinta Prinsessa ruususeksi. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllinen asia, eikä selkeitä ikärajoja ole olemassa sen enempää fyysisellä, kuin henkiselläkään puolella.

Olen todella iloinen siitä, että ohjelmistossa oli sellaisia baletteja ja rooleja eri ikävaiheissa, jotka olivat mielenkiintoisia tehdä. Olen myös hyvin onnellinen siitä, että keho on kestänyt niin hyvin, koska urani loppupuolella koen olleeni taiteilijana ja esiintyjänä kaikkein vapautunein. On tuntunut myös hyvälle ja luontevalle jatkaa tanssijan ja koreografin uraa. Teokset, joita olen itse luonut tai joissa olen ollut mukana ovat antaneet mahdollisuuden sellaiselle ilmaisulle, joka on eniten minua tänä päivänä.

8. Esittävässä taiteessa kontrolli ja itsensä tarkkailu voi korostua. Oletko joutunut opiskelemaan ja opettelemaan heittäytymistä esiintyessäsi?
Tämä on enemmänkin ihmistyyppikysymys, johon vaikuttavat temperamentti, kasvatus ja elämänkokemukset. Itse olen ollut aina heittäytyjätyyppi ja se on ollut yksi suuria vahvuuksiani urallani. On ollut vaiheita, jolloin omat odotukset, kuvitellut muiden odotukset ja onnistumisen halu ovat hyydyttäneet ilon ja heittäytymisen tunteita. Niissä vaiheissa opin menestyksekkäästi hyödyntämään rentoutuksen ja mielikuvaharjoittelun tekniikoita. Varoisin ylipäänsä koko heittäytymis-sanaa. Olen toki kokenut esiintymisiä, joissa kaikki on sujunut kuin itsestään ja ikään kuin minulle tapahtuen. Toisaalta olen kokenut huippuhetkiä esityksissä, joissa olen kokenut olevani täydellisesti oman kehoni kontrollissa ja samalla siis täysin vapaa ilmaisullisesti. Kumpikin on suonut mahdollisuuden olla täysillä läsnä hetkessä.

Näyttämöllä läsnäolon taito onkin se tärkeä asia! ilman taitoa ja tekniikkaa ja siis tavallaan kontrollia heittäytyminen on mahdotonta. Kontrolli ja vapautuminen pitääkin osata yhdistää. Ja ehkäpä kaikkein tärkein oppi on se, että todellinen huippuammattilainen osaa luoda illuusion vapautuneesta ja upeasta esityksestä, oli oma olo sitten mikä tahansa. Olen tehnyt elämässäni tuhansia esityksiä. Ei niihin kaikkiin saa millään sitä ihmeellistä flow-tilaa, mutta ei tarvitsekaan. Ammattilainen osaa hoitaa alalla kuin alalla homman hienosti omista tunnetiloistaan huolimatta.

9. Mitä paheita sinulla nykyisin on kun kurinalainen treenaaminen on takanapäin?
Treenaan edelleen, koska olen jatkanut esiintymistä ja uusien koreografioiden tekemistä. Esityksiäkin on buukattuna pitkälle tulevaisuuteen. Saan kuitenkin treenata nyt omilla ehdoillani ja kaiken kehotuntemukseni hyödyntäen. Näin ollen treenaamiseni on järkevämpää ja tehokkaampaa. Treenaan nimenomaan sitä ajatellen, että treeni tuottaa toivotun tuloksen itse H-hetkeä varten (esitys), mutta minulla ei ole mitään tarvetta rääkätä itseäni vain rääkin vuoksi.

Elämäntapani on muotoutunut sellaiseksi, että moni varmaan nimittäisi sitä kurinalaisuudeksi. En kuitenkaan tarvitse itsekuria sen toteuttamiseen, vaan nautin terveellisestä ruuasta, hyväkuntoisesta kehosta, liikunnallisesta elämästä, säännöllisestä unirytmistä ja itseni haastamisesta. En joudu kieltäytymään grillimakkarasta ja oluesta, koska en oikeasti pidä niistä. En kuitenkaan koe eläväni "pipo kireällä" ja nautin hyvällä omalla tunnolla jäätelön kesäkuumalla, jos haluan. "Pahe" on myös määrittelykysymys. Se mikä toiselle on pahe, voi toiselle kuulua normaali arkeen ja se mikä toiselle on kurinalaisuutta on toiselle mieluinen elämäntapa.

Henkilökohtaiset

10. Mitä toteuttamattomia haaveita sinulla on?
Juuri tällä hetkellä elän kaikilla osa-alueilla unelmieni elämää! Osaltaan sattuma on tuonut eteen upeita asioita ja osaltaan tämä on pitkäjännitteisen työn tulosta. Esimerkiksi projektini muiden taiteilijoiden kanssa yhteistyössä ovat muodostuneet pitkällä aikavälillä ja itse aktiivisesti niihin hakeutuen. Urani tanssijana on lähtenyt aivan uusille raiteille ja olen todella onnellinen siitä.

Olen myös utelias ja rohkea heittäytymään uusiin juttuihin. siksi "hyviä sattumia" tai "onnen potkuja" näyttäisi tulevan kohdalle. Pidän silmät, korvat ja mieleni auki ja tartun asioihin, kun ne tulevat eteeni. Olen huomannut, että on hyvä rohkeasti ilmaista unelmansa ja tavoitteensa muille ihmisille ja mahdollisille yhteistyökumppaneille. Silloin "sattumalla" on mahdollisuus tapahtua. Joskus joku hanke muodostuu unelmaprojektiksi vasta matkanvarrella. Tämä on ollut itselleni tärkeä oivallus! Olen tavallaan ollut aktiivisesti muokkaamassa työtä ja tiimiä niin, että siitä on tullut mahtava juttu, vaikkei se alunperin olisi sellaiselle näyttänyt.

Tarkkaan nimettyjen haaveiden sijaan olen yrittänyt kaivaa esiin unelmieni ytimen. Osasin nimetä sen jo vuosia sitten ja se onkin ohjannut valintojani ja tekemisiäni. Koska se sisältään unelmani ytimen, se on tarkka. Mutta koska en ole sitonut sitä mihinkään erityiseen ulkoiseen muotoon, unelmalla on mahdollisuus  toteutua mitä erilaisimmilla tavoilla. Haluan tehdä inspiroivia ja innostavia projekteja yhdessä luovien, osaavien ja innostavien ihmisten kanssa lopun elämääni!

11. Kuinka vakavasti otat itsesi? Onko sinun ollut aina helppo nauraa itsellesi?
Iän ja elämänkokemuksen myötä on tullut aina vain helpommaksi nauraa itselleen ja se on suuri lahja itselle! Balettimaailma kasvatti meidät ottamaan itsemme ja koko homman väärälläkin tavalla liian vakavasti. Omasta mielestäni se tuottaa vain turhia kyyneleitä, pelkoa ja hammasten kiristystä. Keveämmällä otteella ja sopivasti huumorilla höystettynä pystyn tekemään paremmin ja kovemmin töitä ja suoriudun kaikista haasteista paremmin. Tietenkään pelkkä pelleily ei johda mihinkään, mutta suomalaisessa kulttuurissa pelätään liikaakin, että nauraminen pilaa hyvän työnteon, jonka pitää olla vakavaa ollakseen tasokasta. Sehän tappaa luovuuden ja itsensä ylittämisen halun. Aletaan pelätä virheiden tekemistä ja mokaamista. Ilmapiiristä tulee jäyhä ja raskas. Olen huomannut, että itsekin voi vaikuttaa työyhteisönsä ilmapiiriin, sen sijaan, että odottaa vain muiden muuttuvan.

12. Olet kova innostumaan ja luovuutesi kukkii. Mistä innostuit viimeksi?
Nyt olen äärimmäisen innostunut työn alla olevasta teoksesta multimedia- ja kuvataiteilija Marita Liulian kanssa. Yhteistyö alkoi Maritan  tanssielokuva trilogiasta, jossa toinen osa on toteutettu minun kanssani. Teos on kuitenkin laajentunut niin, että lokakuun ensi-illassa 24.10. Aleksanterin teatterissa nähdään kokoillan multimedia taideteos, jossa lavalla on sellisti Thomas Djupsjöbacka, tanssija Ima Iduozee ja minä. Tanssi ja live musiikki ovat osa taustakankaalla tapahtuvaa projisointia, liikkuvaa kuvaa ja Marita Liulian valokuvia. Illan päättää tanssielokuva. Tiimissä on mukana huippukuvaaja Ali Kesanto ja valosuunnittelija/elokuvan editoija Antti Kuivalainen. Tämä on juuri sitä unelmaani. Joukko upeita, luovia, älykkäitä, hauskoja, inspiroivia, osaavia ja kovaa töitä tekeviä ihmisiä, joiden kanssa saan tehdä töitä. Se on todella innostavaa.

13. Milloin sinä olet oppinut tunnistamaan ovat haaveesi ja arvosi ja etenemään rohkeasti niitä kohden?
Tämä on ollut pitkä prosessi. Tavallaan se on alkanut jo pienestä pitäen. Balettimaailmassa, niin kuin monissa muissakin harrastuksissa, lapset ja nuoret oppivat tavoittelemaan ensin esityksessä/kilpailussa onnistumista, tiettyä roolia/kappaletta laulettavaksi tai kilpailua voitettavaksi. Se, että harrastuksen puitteissa on selkeitä tavoitteita, joita kohden halutaan pyrkiä, auttaa lasta tunnistamaan tavoitteitaan. Oleellista on tietysti se, että ne ovat todella omia tavoitteita, eivätkä esimerkiksi vanhempien asettamia tavoitteita.

Rohkeus ja epävarmuus ovat ristiriidasta huolimatta kulkeneet tavallaan rinnakkain. Toisaalta olen ollut hyvin itsekriittinen ja epäillyt usein nuorena kykyjäni, toisaalta olen uskonut, että minulla on mahdollisuudet edetä pitkälle. Tähän kaikkeen vaikuttaa tietenkin lapsilla ja nuorilla valmentajilta ja opettajilta saatu ohjaus ja palaute.

Ensin pienemmistä ja pikkuhiljaa kovemmista haasteista selviytyminen on antanut lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Tärkein oppi on ollut se, että vaikka alkuperäinen unelma ei olisi ihan sellaisenaan toteutunut, itse prosessi on aina opettanut minulle paljon arvokkaita asioita.

14. Pidät hyvää huolta vartalostasi. Miten douppaat aivojasi?
Se millä ravitsemme aivojamme on aivan yhtä tärkeää, kuin fyysinen ravinto. Olen monenlaisen kulttuurin kuluttaja ja saan esimerkiksi kirjoista, musiikista ja valokuvataiteesta paljon inspiraatiota. Kulttuurin harrastaminen tekijänä tai kokijana on tutkitusti tärkeä terveyttä edistävä tekijä. Ja kulttuuri kannattaa tässä nähdä hyvin laajasti, ei vain "korkeakulttuurina". Luen mielelläni kirjoja tai artikkeleita, jotka "vaivaavat" mieltäni ja ajatuksiani. Kyseenalaistavat uskomukseni tai auttavat näkemään asioita uudesti. Toisinaan on aivan yhtä tärkeää heittää "aivot narikkaan" ja katsoa nauruhermoja kutkuttavaa komediaa vaikka TV:stä. Hyvät keskustelut mielenkiintoisten ihmisten kanssa ovat myös loistava aivojen douppauksen lähde. Välillä taas hiljaisuus, vähäiset virikkeet ja vaikkapa rentoutusharjoitukset ovat parasta douppausta aivoillemme.

15. Miksi mieltä pitää huoltaa joogan, pilateksen, NLP:n, itsesuggestion, itsensä kehittämiseen ja muiden henkisten harjoitteiden kautta? Eikö elämässä pärjää muuten?
Elämässä voi pärjätä monella tavalla ja olenkin elämäni varrella tavannut upeita ihmisiä, jotka eivät tee mitään näistä, mutta ovat löytäneet omat keinonsa hyvään elämään. Nämähän ovat vain työkaluja, joita voi käyttää halutessaan tai tarvittaessa oman elämänsä tukena. Riippuu paljon myös siitä, mitä elämässään tavoittelee, millaisia kokemuksia ja haasteita elämä on tuonut eteen ja millainen ihmistyyppi on. Monille suomalaisille sauna, luonto ja vaikkapa kalastaminen voi olla kuin meditaatiota.

Useimmiten vain on niin, että tuppaamme olemaan hieman laiskoja ja tottumaan rutiineihin. Silloin elämästä saattaa tulla hieman pysähtyneempää ja kapea-alaisempaa. Voi myös olla, että tavoitteemme tai unelmamme eivät syystä tai toisesta millään meinaa toteutua. Saatamme huomata, että meillä on itseämme rajoittavia toimintatapoja tai uskomuksia. Luulemme ehkä tuntevamme itsemme, mutta emme olekaan oivaltaneet toimintatapojemme ja reaktioidemme todellisia vaikuttimia tai syitä. Muun muassa näissä tilanteissa itsetuntemuksen lisääminen voi olla juuri se, mitä tarvitsemme. En ylipäänsä puhuisi niinkään itsensä kehittämisestä, vaan itsetuntemuksen lisäämisestä. Se millaisia työkaluja kukin käyttää, on makuasia. Se mikä tuottaa tulosta, on hyvä.

16. Kuinka herkkä olet ja miten se tulee arjessasi esiin?
Herkkyyden määrää on todella vaikea määritellä. Huomaan kuitenkin usein, että siinä missä vierustoveri ei edes huomaa taustamelua, itselleni se tuntuu epämiellyttävälle. Siinä missä joku toinen saa voimaa ihmisjoukoista, hälystä ja menosta, minulta se myös vie energiaa ja kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa sen jälkeen. Aistin herkästi myös ihmisten mielialoja, eri tilanteiden ilmapiirin jne. Tärkeää tässä on oivaltaa, millainen ihmistyyppi on itse ja soveltaa tätä tietoa arjen valinnoissa niin, että se ei turhaa vie energiaa. Aikaisemmin en osannut erotella niin hyvin, mistä tietyt olotilani tai vaikkapa yhtäkkinen väsähtäminen johtui. Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin voi ohjata omaa elämäänsä ja tehdä valintoja sen mukaisesti millainen on.

17. Minkälainen nukkuja olet?
Vaihtelee. Hyvä ja huono puoli on se, että minulla on vahva luova hetki ennen nukahtamista valveen ja unen rajamailla. Varsinkin jotain uutta teosta työstäessä parhaat ideat syntyvät juuri silloin. Joskus luovuuden ja inspiraation hetkelle on vaikea laittaa pistettä. Myös esitysten jälkeinen tilanne on usein täynnä energiaa ja innostusta, eikä uni tule helposti. Toisinaan taas nukun niin syvästi, etten herää suurimpaankaan ukkosen jyrinään. Nykyisin äitinä uniasiat ovat tietysti saaneet uuden käänteen. Mutta onneksi vauvamme on ollut hyvä nukkuja. Jos yöuni on syystä tai toisesta ollut huonompi, yritän löytää päivällä hetken syvärentoutukseen, joka antaa uusia voimia lyhyessäkin ajassa.

18. Minkälainen ystävä olet?
Tätä pitäisi tietenkin kysyä ystäviltäni. Sanotaan niin päin, että minulla on aivan mahtavia ystäviä, jotka ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä. Muutama ystävä on jäänyt oopperan balettikoulun alkuajoilta 13-vuotiaasta asti tai kouluajoilta. Minulla ei ole sisaruksia, mutta monet ystävistäni ovat "sielunsisaruksia" . Minulla on ollut onni olla tekemisissä todella hienojen ihmisten kanssa ja arvostan heitä todella paljon.

19. Mitä pelkäät?
En aktiivisesti mieti pelkojani tai keskitä huomiotani niihin. Tämä on mielestäni vähän sellainen "onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä" -asia. Sen osuus omassa mielessä ja elämässä kasvaa, johon kiinnittää huomionsa. Yleisesti ottaen olen oppinut ja ehkä opetellutkin kiinnittämään huomiota enemmänkin mieltäni voimauttaviin asioihin, kuin sitä lamaannuttaviin asioihin. Toki pelkäämisen kohteita voi keksiä vaikka miten paljon: millainen on se maailma, jossa pieni vauvani tulee elämään? Mitä jos käy näin tai noin? Missä jamassa maapallo on 20 vuoden kuluttua? Mitä tapahtuu kaikkien lisäaineiden kanssa? Miten oma lapseni tulee pärjäämään tulevaisuuden maailmassa? Kyllä tämän tyyppiset asiat aina välillä pelottavat.
Pyrin kuitenkin siihen, että pohdin niitä asioita, joihin voin vaikuttaa ja ajattelen mieluiten ratkaisukeskeisesti. Mutta en käytä valtavasti energiaa sellaiseen, mihin en voi ollenkaan vaikuttaa.

Kiitos haastattelusta Minna Tervamäki!