Haastattelussa:

Mail-Man
Kuva: Henri Häkkinen

Mail-Man

emerituspalstanpitäjä

Henri Häkkinen

Aloha sarjakuvafanit kautta galaksin! Tällä kertaa piinapenkkiin istutettiin ja kiinni sidottiin Marvel-sarjakuvien palstanpitäjien kuningas ja legendaarinen postimies Mail-Man! Lue mistä mies on supervoimansa hankkinut ja mitä miehelle nykyisin kuuluu.

Löysät pois

1. Aloha Mail-Man! Mitä kuuluu, eli mikä on päivän pore?
- Aloha! Pojat urheilee ja isä urheilee - nyt vaan odotetaan lumia rinteille niin päästään laskettelemaan.

2. Pulinat pois ja aloitetaan urakka sillä kaikkein pyhimmällä kysymyksellä: paljonko Hulk jaksaa nostaa?
- Aaaaa... ihan pirusti suuttuessaan, ainakin sen 100 tonnia x vientitulot.

3. Kerro hiukan tuoreita kuulumisiasi, mitä olet puuhaillut sitten vuoden 1997?
- Menin naimisiin, tulin isäksi, pyöritin markkinointitutkimusfirmaa, kasvatin poikia, kunnostin vaarini vanhaa kotitaloa ja puutarhaa Itä-Suomessa, vaihdoin isompaan purjeveneeseen, opiskelin opettajaksi ja ryhdyin lehtoriksi, aloitin varjoliidon ja jätin reissaamisen ulkomailla aika lailla vähemmälle. Toivottavasti sitä on tullut myös viisastuttua iän myötä. Ai niin, olen myös käynyt katsomassa Marvel-leffat poikieni kanssa elokuvateattereissa.

Esihistorian alkuhämärissä

4. Toimit 17 vuotta kustannusyhtiö Semicin palveluksessa ja lopetit vuonna 1997. Aloitit Hämähäkkimiehessä palstanpitäjänä vuonna 1980 ollessasi vain 15-vuotias! Kerro kuinka Mail-Man sai alkunsa?
- Ostin Suomen sarjakuvaseuran huutokaupasta noin 12-vuotiaana englantilaisen Hulkin. Sitä lukiessani huomasin, että se on painettu Suomessa. No niinpä tietysti soitin kirjapainoon ja kysyin josko voisin ostaa heiltä noita sarjiksia. Ei se tietenkään käynyt, mutta ystävällinen työnjohtaja kertoi että Helsingissä on Marvelin "edustaja". Minä tietysti etsin kyseisen putiikin (Fennopress), ja menin soittamaan ovikelloa. Firman pomo Ulla D. ihasteli yritteliäisyyttäni ja lupasi minulle amerikkalaislehtien kaksoiskappaleet, jos pidän heidän arkistonsa järjestyksessä. Tämä tuntui tietysti lottovoitolta :-).

Kun Semic alkoi 1980 julkaista Hämähäkkimiestä, järkytyin kun huomasin ettei Tampereen toimittaja tiennyt yhtään mitään Marvelin maailmasta. Ensimmäinen numerokin aloitti kesken tarinan, eli toimitus oli ala-arvoista. Sanoin Ulla D:lle, että jonkun pitäisi alkaa pitämään lehdessä lukijapalstaa, jotta suomalaiset pääsisivät jyvälle siitä mistä Marvelin maailmassa on kyse. Muuten lehti lopetettaisiin kannattamattomana. Ja tietysti lisäsin että minä voisin alkaa pitää tuota palstaa :-) Ulla ehdotti asiaa Semicille, ja tekemäni lukijapalstan ensiversion jälkeen Semic teki kanssani diilin. Kuka muu olisi parempi pitämään palstaa kuin radioaktiivisista lehdistä puraisun saanut Mail-Man?

5. No sanoppa muuta! Vuodesta 1975 lähtien toimit Semicillä Marvelin lehtiarkiston ylläpitäjänä ja sait sieltä kaikki Marvelin sarjakuvat? Missä välissä ehdit käydä koulua?
- Kouluhan on aika helppoa jos siihen yhtään paneutuu. Kun aloin ajatella että pidetäänkö minua tyhmänä jos en pärjää koulussa, meni sekin putkeen. Tuona vuonna nostin keskiarvon joulusta kesätodistukseen täydellä kahdella numerolla. Mikä täällä muuten alkoi haista? Pohjalta on helppo ponnistaa. Jos asennoituu juttuihin oikein, löytyy paljon energiaa ja kaikesta vielä nauttii :-)

6. Missä kielitaitosi kehittyi; aloitit kuitenkin hyvin nuorena ja olet kääntänyt monipuolisesti sarjakuvaa mm. ranskasta?
- Englanninhan oppii sarjakuvista, musiikista ja elokuvista - Doorsin hankalien sanotusten avaamisen yhteydessä opin käyttämään sanakirjaa. Ranskan oppii Ranskalaisessa koulussa, matkustellessa ja ranskaa lukemalla.

7. Toimit 1980-luvun alussa Mail-Man Ky:n päätoimittajana (vastaten kaikesta sarjakuvaan liittyvästä mm. julkaisuohjelmista) josta palasit pienen tauon jälkeen Semicille vuonna 1984 toimenkuvana suomentamiset ja lukijapalsta. Kerro hiukan noista kiireisistä "alkuvuosista" ja siitä mitä työhösi tuolloin konkreettisesti kuului?
- Lukemisto Omnia päätti ryhtyä julkaisemaan Hulkia ja Ihmenelosia, ja he halusivat minut heille hommiin. Kun paketti oli paljon suurempi ja joustavampi kuin Semicin, päätin lähteä mukaan. Sitten tanskalainen omistaja pisti firman jäihin, mutta taustalla asioita hoitanut liikemies ehdotti että perustamme uuden firman lehdille. Minusta ajatus oli haastava ja mielenkiintoinen, ja lähdin innolla mukaan. Fjalar hoiti kaikki firman bisnesasiat, minä taas kaiken sarjakuviin liittyvän - julkaisuohjelmat, yhteydet kirjapainoon, suomennokset, palstat, mainokset - koko show´n. Hommassa oli erinomainen noste, ja samalla kävin lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi. Korvaukset olivat hyvät, kävin Alpeilla laskettelemassa, ostin avoauto Triumph Heraldin (18-vuotiaalle mahtava juttu) ja muuten pistin rahaa sivuun. Viikkoraha kotoa loppui alle 15-vuotiaana kun isä huomasi minun tienaavan aika mukavasti.

8. Semic osti 1984 kaikkien Marvel-lehtien oikeudet (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja). Kokositte yhdessä kunkin maan omaa julkaisuohjelmaa. Oliko ohjelmia hankala koota muiden julkaisumaiden toimittajien kanssa?
- Hauskaa se oli. Kerran Tanskan kaveri lähetti kaikkiin pohjoismaihin tanskaksi kirjoitetun faksin - vastasin tietysti kaikille hyvällä suomella ;-) Oikeasti oli välillä erimielisyyksiä, mutta tärkein ohjaajahan oli meidän asiakkaamme. Aika varhaisessa vaiheessa olin oppinut itsekin, että tarkoitus oli palvella asiakkaita, eikä tehdä hommaa itselleni. Myyntiluvut ovat hyvin vahva argumentti, jota ei ole varaa ohittaa jos liksat tienataan asiakkaiden maksuista.

9. Semic-kirjalla (kustansi albumeita) vastasit albumivalinnoista. Julkaisitte myös "aikuisten sarjakuvaa" kuten Moebiusta ja Milo Manaraa. Miten esim. Manaran rohkeahko linja otettiin alkuun Suomessa vastaan?
- Joo, intin jälkeen lähdin vuodeksi maailmanympärimatkalle. Semicin posti tuli poste restanteen eri puolilla maailmaa, vuokrasin kirjoituskoneen (1986 tietokone oli harvinaisuus) ja faksasin Mail-Manin palstat Tampereelle. Reissun jälkeen palasin Suomeen, lähdin Kauppakorkeaan opiskelemaan ja elätin itseni sarjakuvilla (ja välillä taksia ajaen). Albumit olivat mahtava lisä Marveliin. Pystyimme yhteispainatusten avulla julkaisemaan Suomessa albumeita, joita ei olisi voitu mitenkään muuten tuoda Suomeen. Tanskassa albumitarjonta oli pitkään ollut laajempaa, ja siellä Manara oli suosittu. Meilläkin Manara otettiin hyvin vastaan. Minusta oli mahtavaa saada olla tuomassa Suomeen mm. Moebiusta ja omaa ehdotonta suosikkiani, Lauzieria. Lauzierin tarkkasilmäinen ja sosiaalisesti oivaltava ranskalainen huumori on aivan mahtavaa, mutta kuvitus taisi karkottaa lukijoita Suomessa ja siksi jäimme siinä yhteen albumiin.

Palstanpitäjän pääkallopaikka

10. Teittekö yhteistä tutkimusta muiden julkaisumaiden toimittajien kanssa mitä palautteeseen tuli vai oli Mail-Manin palsta yksinomaan suomalaisten etuoikeus? Lukijapalaute oli kirjeajan Google Analytics. Sen johdosta olit aika hyvin kartalla siitä mitä kaupallisesti kannatti julkaista?
- Mail-Man oli laajuudessaan ihan muuta kuin muissa Pohjoismaissa, mutta kirjallista palautettakin ratkaisevampaa oli tietysti asiakkaiden tykkääminen eli myyntiluvut.

11. Lukijapalstan pitäjänä sinun täytyi olla todella sisällä Marvel-maailmassa. Miten se onnistui ja miten kehitit omalaatuisen ja humoristisen tyylisi kirjoittaa palstalle?
- Sairas huumorini (?) kukki parhaiten yömyöhään työpöydän ääressä tekstiä vääntäessä hyvän musiikin soidessa taustalla. Pakko myöntää että levoton kaveripiirini auttoi myös kovasti (minulla oli kaksi kaveriporukkaa, paskasakki ja pulibändi, jotka ystävystyivät sitten keskenään). Samoin auttoivat bailut, ja toisinaan darrat. Marvel-maailmassa oli helppo olla sisällä kun oli vuosikausia saanut lukea koko heidän tuotantonsa.

12. 80-luvulla palaute saapui kirjeitse; minkälaisista postimääristä puhutaan?
Kyllä posti kantoi ne lukijakirjeet vielä 90-luvullakin, kirjeitä tuli päälle satakunta kuukaudessa. Kirje on minusta edelleen mahtava keksintö - onhan se nykyäänkin ihan eri asia saada kirje kuin  sähköpostia tai tekstari. Tai ehkä minä vain tunnen vetoa entisajan romanttisiin juttuihin... eiku kyllä kyllä, kyllä tunnen! Sellainen naivi renesanssiromantikko mä olen.

13. Minkälaisia määriä parhaimmillaan kuului legendaarisiin lukijakerhoihin (Hämähäkkimies-kerho, Hulk-kerho, Ihmeneloset-kerho…) ja minkälaista strategiaa yleensäkin harrastitte markkinoinnin ja levikin edistämisen suhteen?
- Kerhohomma oli 80-luvun juttuja, niissä oli muistaakseni hieman alle tuhat jäsentä jokaisessa... omat jäsendiplomitkin löytyvät muuten maaseuturesidenssin arkistoista, nehän ovat hauskoja muistoja menneistä maailmoista. 80-luvulla se oli ihan fiilispohjaista, kauppakorkean opintojen avulla tuli suunnitelmallisempaa toimintaa, kuten 1990-luvun mustavalkoiset tilaajalahjaerikoisjulkaisut jne.

14. Tiedätkö muuten mitä ahkeralle palstahäirikölle Toni Jerrmanille (Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja) tätä nykyä kuuluu?
- En tiedä, mutta hyvät muistot minulla on siitä kun Toni haastatteli minua albumivalinnoista Sarjainfoon Hullun Kukon terassilla aikoinaan. Kaikkea hyvää hänelle, missä hän vaeltaneekaan.

15. Valitan, että hakemus tulee muutaman vuosikymmenen myöhässä ja toimivaltaasi on mahdollisesti rajoitettu, mutta voimmeko sopia tässä, että hyväksyt virtuaalisen hakemukseni Hämähäkkimies-kerhoon ja saan täten virallinen jäsennumeron?
- Tsorge, ne bileet on ohi ja muotit on rikottu, joten jäsennumeroa en voi antaa. Mutta Hämähäkkimieskerhon bonusjäsenyyden olet sitkeydestäsi ehdottomasti ansainnut. Ja tämä ilmoitus tekee asiasta nyt virallisen!

16. Syvä kiitos ja kumarrus tästä kunniasta! Osaatko kertoa hiukan näiden alkupään Marvel-lehtien painosmääristä: Hämähäkkimies (1980), Ihmeneloset (1982), Hulk (1982), Marvel (1988), Sarjakuvalehti (1990)? Esim. Ryhmä-X 1/1984-lehdestä saa tätä nykyä pulittaa lähemmäs 100€!
- Hmmm... eihän meidän olisi kannattanut lehtiä julkaista ellei myynti olisi ollut tuhansia kappaleita. Mutta varmasti jälkimarkkinoilla eli divareissa ja netissä kysynnän ja tarjonnan suhde määrää sen hinnan ihan normaalisti. Itse en tule koskaan myymään Marvel- tai muutakaan sarjakuvakokoelmaani, pojat lukevat niitä kesäisin landella, ja sinne ne saavat jäädä sukumuseon hyllyille toivottavasti ilahduttamaan seuraavia sukupolvia.

17. Miten huimia painosmäärät olivat ennen myynnin hiipumista 90-luvun alkupuoliskolla?
- Ei myynti edellisen suurlaman aikana hiipunut, ihmiset varmaan säästivät kalliimmista ostoksista, mutta eihän sarjakuva ole kallista. Painosmäärät olivat - ja tämä ei tietenkään ole enää liikesalaisuus - viidestä tonnista ylöspäin.

Tietokone kainalossa liftaten Väli-Amerikkaan

18. Sinulla ei ollut Semicillä omaa työpöytää vaan hoidit työsi pioneerimaisesti pääosin etänä. Mistä käsin työsi teit ja millä tekniikalla?
- Alussa käytin perheen kirjoituskonetta, välillä äitini työpaikalla mullistavaa IBM:n pallokirjoituskonetta, sitten ostin oman sähköisesti lämpöpaperille kirjoittavan kannettavan minikirjoituskoneen joka kulki mukana vaikka saareen. 1990 kun menin Calgaryyn Kanadaan AIESEC-työharjoitteluun, osti Semic minulle Applen ensimmäisen kannettavan tietokoneen. Se painoi vain vähän päälle 7 kiloa, siinä oli 40 megan kovalevy, yhden megan työmuisti ja älypuhelimen kokoinen pikselinäyttö keskellä muovikantta. Mutta MS word pelitti, ja niin Calgarystä lähti puhelinpiuhoja pitkin Mail-Manin palstat Tampereelle. Hintaakin Macintosh Portablella oli vain noin 40.000 mk, eli saman verran kuin uudella autolla silloin. 1995 hankin uuden Mac Powerbookin, ja sillä naputtelin 1995 suomennoksia ja palstoja Meksikossa sekä Yhdysvaltain Southwestissä Kleinari-toimistossani. Kiertelin Arizonaa, Uutta Meksikoa, Utahia ja Coloradoa joitain kuukausia, asuin Kleinbussissa ja tein siinä myös duunit - piuha vain sytytinpistokkeeseen ja kone alkoi laulaa... Siellä oli pirun kaunista ja hienoa reissata erämaassa ja vuoristossa. Tässähän tulee ihan nostalginen fiilis kun vastailee kysymyksiisi!

19. Miten työskentelysi muuttui 80-luvun alusta lopettamisvuoteesi 1997? Mikä oli suurin muutos?
- 90-luvulla osasin kuviot vaikka unissani, mutta pakko myöntää että asuntolainaa maksaessa tuli tehtyä aika pirusti töitä, eli "mitään en ole ilmaiseksi saanut!" Heh heh... totta se tosin on. Takaisin asiaan - suurin muutos oli tekniikkapuolella tietysti netti ja työkalut, latominenkin kävi Macillä, on se sentään mainio keksintö. Tiesitkö monta tietokonetta insinöörit katsoivat maailmalla tarvittavan tietokoneen alkuaikoina? 5-6, eli yksi per manner. On se ihminen pirun fiksu. Ja taas takaisin asiaan - tarinapuolella minua alkoi vähän tympäisemään Marvelin tarinoiden muuttuessa välillä ylisynkisteleviksi, Stan Leen aikoina oli ollut 60-luvun modernia tulevaisuudenuskoa huumorilla höystettynä maailmanlopun uhkia tasapainottamassa. Onneksi Iron Man -leffoissa muistettiin ottaa huumori mukaan. Ja Thorissa tajuttiin lukea Jack Kirbyn (ja varmaan Walt Simonsonin) aivan mahtavat klassiset Thor-saagat.

20. Lopettamispäätöstäsi tuki mm. sarjakuvan alati heikkenevä kysyntä ja julkaisuohjelman siirtyminen Suomesta Tanskaan. Oliko muita syitä?
- Ei se nyt noin huonosti mennyt, eihän Egmont olisi muuten jatkanut Marvelin julkaisemista toistakymmentä vuotta. Se oli totta että säästösyillä julkaisuohjelmat päätettiin tehdä Tanskassa, mikä oli minusta väärä päätös. Julkaisupäätökset pitää tehdä myynnin ja asiakaspalautteen pohjalta, eikä kaikkia virtauksia näe myynneistä. Varsinkaan nousevia trendejä ei näe myynnistä, ne pitää haistella asiakaspalautteesta. Tärkein syy lopettamiseeni oli "de hoc satis" - olin tehnyt Marvelia tarpeeksi kauan, ja oli aika siirtyä elämässä uusiin juttuihin. Pahinta niin tekijälle, läheisille kuin asiakkaillekin on, jos ihminen jää tekemään työtä mistä ei enää innostu vaan alkaa turtumaan siihen. Maailma on suuri ja avara, sitä kannattaa tutkia jos haluaa rikkaan elämän - tolkku ja terve varovaisuus mielessä tietenkin.

21. Mikä oli merkittäväin aikaansaannoksesi työskennellessäsi Marvel-lehtien parissa?
- Se että sain tuotua koko genren hallittavassa paketissa suomalaisten lukijoiden saataville. Kyse on länsimaisen folkloren monipuolisesta perustekstistä. Marvel-lehdet voidaan nähdä teinilapsellisina mitä ne osaltaan ovatkin, toisaalta joukossa on aivan loistavia tarinakokonaisuuksia, jotka kestävät lukemista vuodesta toiseen. Eri sankareita esittelevä "Marvel" oli suosikkini, siitä saattoi tarjota vaikka mitä herkkua. Myös Ann Nocentin Daredevilit olivat aivan uudenlaista rautaa, kuten myös Thor, Ihmeneloset, Kostajien Ultron-saaga... puhumattakaan Ryhmä-X:stä.

22. Entä mitä jäi tekemättä?
- Marvelin saralla ei mitään, olen hyvin tyytyväinen niiden parissa viettämiini 18 vuoteen.

Henkilökohtaiset

23. Oletko ajatellut ehdottaa kustantamoille, että Mail-Man palstat pitäisi koota koviin kansiin? Nehän ovat mainioita ajankuvia sen hetken nuorten miesten sielunmaisemasta sarjakuva taustapeilinään?
- Joskus kävi mielessä, mutta annoin asian olla, niitä palstoja saa lukea vanhoistakin lehdistä, joita sentään vielä liikkuu divareissa.
Sitä paitsi Egmonthan on alkanut julkaista Hämiksen vuosikertoja uudestaan kovakantisina.

24. Minkälaisen sarjakuvahahmo Mail-Man olisi?
Peloton, oikeudenmukainen, rasittavan innostunut renesanssi-ihminen. Välillä sietämätön. Ja muutenkin aivan mahtava tyyppi. Et kysynyt millainen hänen alter egonsa on... ;-)

25. Kautta aikojen kovimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat?
Parhaat piirtäjät: Jack Kirby, John Romita Jr, Walt Simonson, John Byrne ja Jim Lee.
Parhaat käsikirjoittajat: Stan Lee ja Chris Claremont.

26. Seuraatko uutta sarjakuvaa vai pitäydytkö olemassaolevan kokoelmasi hipelöinnissä?
- Seuraan mahdollisuuksien mukaan - tahtoo sanoa rajallisesti koska aktiivisella perheellisellä on monta rautaa tulessa. Jos haluaa nauttia laaja-alaisesti, jää väkisinkin harjoittelijaksi kaikessa. Mutta rikas elämä on kokonaisuus eikä osa-alue.

27. Kuinka kattava sarjakuvakokoelmasi muuten on?
Aika kattava, olettaisin että suomalaisittain kuulun mestaruussarjaan. Minulla on muuten myös kaikki 1970-luvun Ruutu ja Non Stop -lehdet, joiden kautta tutustuin muuhunkin eurooppalaiseen sarjakuvaan kuin pelkästään Tinttiin ja Asterixiin, jotka ovat tietysti ihan huippukamaa myös.

28. Kuka jaksaa nostaa eniten: Koivumäki, Ruokosenmäki vai Mail-Man?
Minä. Se nimittäin selviää ensi viikolla kun tapaan Ruokosenmäen kasvotusten ensi kertaa. Lupasin nostaa laskun pöydältä.

Suuret kiitokset haastattelusta arvon Mail-Man!
- Tarkkana siellä pimeissä ja jäisissä mutkissa - gardez la foi! T: Mail-Man

Mail-Man purjeveneensä kannella