Haastattelussa:

Kauko Röyhkä
Kuva Kristian Häkkinen

Kauko Röyhkä

kirjailija, muusikko

Teksti Henri Häkkinen

Haastattelut.com sai haastattelun kirjailijalta, muusikolta, Suomalaisen (ala)kulttuurin edelläkävijältä ja oman tiensä kulkijalta Kauko Röyhkältä. Haastattelu ja kuvaukset suoritettiin Helsingissä Kalevenkadun Base-ravintolassa tuopin ääressä mukavasti jutustellen. Kiitos: Kauko, Kristian

1. Mikä pössis?
- Pössis, mitä se tarkoittaa? Aijaa, tää on jotain uutta slangia, meininki on aika hyvä. Mä ostin tällasen uuden iPodin ja oon tallentanut paljon musiikkia, kiva kulkea tän kanssa.

2. Into ja uskallus. Olivatko ne ainoat resurssisi aloittaessasi kirjailijana? Mistä muualta itsevarmuutesi kirjoittajana syntyi?
- Mun oli pakko tehdä jotain. Olin kotoisin köyhästä yksinhuoltajakodista ja olin päässyt keskinkertaisella todistuksella ylioppilaaksi. Oli pakko yrittää jotain, ryhdyin sitten kirjoittamaan kirjaa. En halunnut yliopistoon vaan halusin hauskempaa elämää.

2.1 Luovuus ikäänkuin löytää väylänsä?
- Mulle se oli elinehto. Halusin tulla taiteilijaksi, en tosin tiennyt minkä alan taiteilijaksi halusin, suunnittelin jopa kuvataiteilijan uraa. Ajatus koulusta kuitenkin kammotti. Valitsin musiikin ja kirjallisuuden, koska ne eivät vaatineet koulupaikkaa.

2.2 Koulu saattaa kahlita luovuutta?
- Niin. Kouluun pitää ensinnäkin pyrkiä, se on vaivalloista. Sitten opiskella osana sitä jengiä. Halusin irti kouluista, lukioaikakin oli ihan kamalaa.

3. Kauko Röyhkä on osuva nimi persoonallesi. Se on kuitenkin teatterirooli, keino päästä temppuilemaan ja sikailemaan?
- Hah hah, oikea nimeni on Jukka-Pekka Välimaa. En ole koskaan tykännyt nimestäni, siinä ei ole karismaa.

3.1 Röyhkässä on enemmän munaa?
- Niin, se soundaa paremmalta, mä luotan näihin saundeihin aika paljon, hah hah!

4. Miten tämä kapinallinen rock-asenne ilmenee kirjoissasi. Miten vastavirtaan kulkeminen on mielestäsi onnistunut?
- On se jollain lailla päässyt esiin, en ole halunnut sitä alleviivata. Kukaan rockari ei aiemmin ollut julkaissut kirjoja, pelkäsin rockarikirjailijan leimaa. Halusin olla jotain muuta kuin nuorekas kirjailija, halusin olla uskottava. En missään nimessä halunnut kirjoittajaa mitään pussikaljaromaania.

5. Osaat käsitellä mediaa, vai onko se sitä ettet välitä mitä se sinusta kirjoittaa?
- Mähän olen käsitellyt mediaa todella heikosti, sanonut vääriä asioita ja vetänyt vääriä rooleja. Olen saanut niskoilleni erilaisia nimityksiä mediassa mm. ärsyttäjä, saatananpalvoja ja bändäreiden nussija. Ehkä kaikki on tottakin, ehkä se lopulta on just sitä etten välitä mitä musta ajatellaan.

6. Pidit pitkän tauon kirjoittamisessa 80-90-luvulla. Magneetin ja Kahden auringon välissä on 9 vuotta?
- En ollut oikein tyytyväinen 80-luvun kirjoihin, ne jotenkin poukkoili. En ollut löytänyt tyyliäni. Lopulta kirjoitin todella hengetöntä roskaa ja päätin, että ns. uraputkeni loppuu ja halusin keskittyä ja olla hyvä jossain. Tein monta vuotta pelkästään musiikkia. 90-luvun puolivälissä sain lapsia ja piti ruveta kirjoittamaan uudestaan. En enää välittänyt kritiikistä ja pääsin irti omista rajoitteistani. En yrittänyt olla enää pikkuvanha. Mm. Volter Kilpi ja Aaro Hellaakoski ovat pitäneet pitkiä taukoja onnistuen.

7. Antaako nykyinen pitkäaikainen kustantajasi Like sinulle täysin vapaat kädet?
- Kyllä, kustantaja olisi valmis julkaisemaan tekstin sellaisenaan, mutta otan vielä kotiin tekstin ja katson sen läpi. Lähinnä korjataan lyönti- ja pilkkuvirheet.

8. Olet tehnyt elokuvakäsikirjoituksia. Jari Halosen Aleksin Kiven elämä (2002) jäi kohdallasi kesken?
- Halonen oli aika mahdoton tyyppi. Aihe oli minulta peräisin, Halonen ei tiennyt aiheessa mitään, eikä ymmärtänyt Aleksis Kiven kulttuurista arvoa. Mukana oli liikaa turkkalaista painetta. En osannut enää olla projektissa mukana, mutta Halonen ei päästänyt pois. Lopulta raha-asiat aiheuttivat totaalisen riidan ja lähdin projektista.

9. Miten pidät kirjoittaessasi lukijan pois mielestäsi, miten pysyt subjektiivisena?
- En mieti lukijoitani, en yritä kohdistaa tekstiä millekään tietylle ryhmälle. En pidä laskelmoinnista. Rahaa on niin vähän kiinni kirjassa kun yksi mies tekee koko projektin, että siihen voi kirjoittaa mitä ikinä haluaa.

10. Tunnet Henry Saaren?
- Joo. Henkka on yksi kummallisimpia tyyppejä, mitä mä olen koskaan tavannut. Hänellä on todella erikoinen elämäntyyli.

10.1 Jos hän ei olisi mielestäsi ollut niin sympaattinen, olisko lupaus kirjoittaa hänestä kirja ollut helpompi rikkoa?
- Kännissä aina tulee luvattua kaikenlaista, mä olen niin höveli kun rupean kännissä innostumaan jostain. Selvinpäin on sitten vaikea pitää niitä lupauksia. En kuitenkaan kadu kirjan tekemistä. Kirja ei kuitenkaan mennyt niin kuin halusin. Henkka sulkeutui kuoreensa, koteloitui, ei päästänyt kaikkea juttuja esille. Jouduin laittamaan itsestäni täytejuttuja tekstiin. Ehkä mä olin sitten huono haastattelija...

10.2 Oliko ajankohta kirjoittamiselle huono?
- No kirjan julkaisun aikoihin Henkka meni johonkin tosi tv -ohjelmaan ja töppäsi siellä, tönäisten jotain naista. Siitä tuli jotain juttuja, hän pelkää pahiksen leimaa mediassa. Hän suhtautui kirjaan paranoidisti. Kirjasta sitten poistettiin ennen julkaisua esim. sellainen kohta, jossa Henkka kertoi ampuneensa ilmapistoolilla rottia. Se piti poistaa ettei eläinsuojelijat hyökkää hänen kimppuunsa.

10.3 Sinulla oli aika pitkälti kädet sidottuina?
- No se meni lopulta aivan naurettavaksi, alettiin sensuroimaan olan takaa ja kirjasta katosi kokonaan muna...

11 Voisitko kuvitella vielä joskus tekeväsi henkilökuvan. Olet ollut kirjoittamassa Aleksanteri Suuresta?
- Aleksanteri suuren sotaretkestä kertova kirja on telakalla, tunnen aihetta kohtaan epävarmuutta. Olen lukenut paljon antiikin kirjallisuutta ja haluaisin omaksua myös kirjoitustyylin. Jos sopiva henkilö löytyisi voisin tehdäkin. Henkan tapaus oli aika vaikea tapaus. Haastateltavan pitäisi olla sellainen, joka ei välittäisi mistään, mentäisiin pohjamutia myöten, sitten tultaisiin karvoineen nahkoineen ylös. Luulin että Henkassa olis urheilumieltä. Henkalla ei kuitenkaan ole sellaista suojaverkkoa kuin esimerkiksi mulla, mulla on musiikki ja kirjat joihin mä voin vedota, Henkka on pelkkä julkkis.

12. Miten tarkkaan teet pohjatyön kulloiseenkin projektiin? Olet saanut kritiikkiä esim. tulevaisuudenvisiostasi Ocean Cityssa, ja Magneettia kritisoitiin asiavirheistä. Mitä olet mieltä tällaisista henkilöistä, jotka syynäävät ja lukevat tekstiä asiavirheitä etsien?
- Hah hah! Noi on tollasia makuasioita, kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ton suhteen mulla ei ole pelättävää. Magneetti perustui Wolf H. Halstin Lapin sodassa päiväkirjan kuvauksiin Tornion maihinnoususta. Suomessa on näitä harrastesotahistorioitsijoita, jotka etsii romaaneista varmistusta omalle nippelitietoa täynnä olevalle näkökannalleen. En kirjoita romaaneja tollasille ihmisille, ne ei edes halua romaania vaan jonkun historiateoksen.

13. Koetko kirjat enemmänkin tulkinnanvaraisiksi faktoista riippumattomiksi teoksiksi?
- Mm. Kahta aurinkoa kirjoittaessani ajattelin kirjoittavani sotaromaanin, joka ei olisi tyypillistä korpisotameininkiä ja Tuntemattoman Sotilaan kertausta. Halusin miettiä tollasta 30-40 lukua, sen ajan musiikkia mitä oli tehty, Debyssi ja Ravellin musiikki oli tietysti jo tuolloin. Halusin aivan toisenlaiset ihmiset mukaan toisen maailmansodan maisemiin, okkultistiset ihmiset, muusikot ja mystikot. Näin kirjan ikäänkuin freskoja. Sota tulee mukaan eläimellisenä juttuja, jossa ihmisten seksuaalisuus, mystiikka, sota ja väkivalta kietoutuu köynnökseksi yhteen. Mietin sitä mikä ihmistä ajaa sotimaan. Kirjassa on aika paljon sellaista Velvet underground -meininkiä, hah hah!

14. Koetko itsekritiikin luovuutta rajoittavaksi tekijäksi?
- On se varmaan jos liikaa miettii. Mä en ole hirveen itsekriittinen. Mä tunnen, että kun juttu virtaa, annan sen tulla ja luotan vaistonvaraisesti omaan visiooni. En ajattele vastaavani siitä jossain Mukkulan kirjailijakokouksessa. Kirjallisuuspiirit ei ole enää niin ahtaita. Kritiikeistä luen vain hesarin kritiikin, se vaikuttaa muihinkin. Jos kirjani kehutaan hesarissa, saan kahdeksi vuodeksi rauhan.

15. Esim. Paolo Coelholla uskonto esittää kirjoissa vahvaa osaa toivon ja rohkeuden antajana. Kirjoissasi samat asiat usein eletään naisten kautta?
- Niin. Naiset on aina ollu mulle tärkeitä, olen äidin kasvattama. Isähahmo puuttui kokonaan. Rockistakin innostuin naisten takia, siinä laulettiin naisista, hah hah. Naiset tuovat mieheen elämänvoimaa. Mua ei kiinnosta yhtään jotkut isän ja pojan väliset suhteet, veljesten väliset suhteet tai jonkun miespuolisen sählyporukan suhteet. Jos kirjassa ei ole naista, se jättää mut kylmäksi. Nainen tuo kirjaan vetoa.

16. Miten läheisiksi sukulaissieluiksi koet itsellesi esim. Bukowskin ja Millerin?
- Pidän moelemmista. Molemmat ovat ns. antikirjailijoita, pidän heidän asenteestaan. Hehän eivät ole romaanikirjailijoita. Heidän kirjoissaan ei tosin ole rakennetta, päähenkilö ei käy mitään muutosprosessia läpi. Molemmat ovat loistavia sanankäyttäjiä, mutta Millerin vyörytykset ovat välillä tylsiä. Kun heidän tekstinsä lähtee lentoon, se tosissaan lentää...

17. Kuinka vältät urautumisen ja kaavoihin kangistumisen? Mistä haet vaikutteita ja uusia tuulia kirjoittamiseesi?
- Mä luen koko ajan, vuodessa noin 40 kirjaa. Mulla ei ole mitään pikalukutekniikkaa, en ehdi lukea enempää kun on muitakin projekteja. Mä olen koittanut kirjoittaa erilaisia kirjoja, on historiaa ja tulevaisuutta käsitteleviä kirjoja.

18. Uusimmassasi Avecissa, tällainen uudistuminen tulee hyvin esiin?
- Joo, halusin tehdä vyörytystyyppisen kirjan Philip Rothin Portnoyn taudin tyyliin ja toinen oli Italo Svevon Zenon tunnustuksia. Tommosia klassikoita, joista hain vaikutteita. Aloin ajatella omia jäsenneltyjä kirjojani, joissa kirjoittajan tekniikka näkyi selvästi läpi ja halusin siitä päästä eroon. Halusin tekstin tulevan yhtenä klönttinä, kuitenkin niin että luettavuus säilyisi.

19. Kirjoissasi jännitteet luodaan usein seksin saamisen odotuksesta? Niin myös Avecissa, etenkin kirjan loppukohtauksessa?
- Mun mielestä loppu piti olla tuollainen. Even hahmo oli ikäänkuin katalysaattori ja Harrin hahmo enemmän sivustajakatsoja. Harri pysyi loppuun asti sivustakatsojana. Loppuratkaisua ovat monet ihmiset ihmetelleet. Minusta kirjassa voi ottaa tiettyjä vapauksia, kaiken ei tarvitse mennä realismin mukaan. Viitteitä Even yliluonnollisuudesta on ollut jo pitkin matkaa. Ei kirjassa ole seksistä kysymys vaan siitä kuinka ihminen on yksinäinen ja kuinka vaikeaa on olla onnellinen.

19.1 Moni varmasti samaistuu Harrin hahmoon?
- Ilmeisesti. Kirja on otettu aika hyvin vastaan. Menin itseni ulkopuolelle ja kirjoitin arkkitehdistä. En ole elänyt tommosen ihmisen elämää.

20. Vaatiiko hyvä teksti jonkinasteista samaistumista myös kirjoittajalta?
- Tuohon aikaan oli menossa juttuja, jotka pystyin siirtämään suoraan tekstiin ja Harrin persoonaan. Koko kirja syntyi aika helposti ja nopeasti. Yritin tehdä siitä ensin kuunnelmaa ja sitten elokuvakäsikirjoitusta, mutta siitä ei kukaan oikeen innostunut. Romaani syntyi kolmessa viikossa, tarina oli niin valmiina päässä.

21. Mitä seuraavaksi? Luonto on sinulle tärkeä. Palaatko kenties lapsuutesi kirjoituskoneen ääreen ja kirjoitat matkakertomuksen?
- Eräkirja olisi hieno tehdä. Tavallisia eräkirjoja on monet tehnyt: Raimo O. Kojo ja A.E. Järvinen. Haluaisin mukaan jotain draamaa, mitä eräretkellä voisi sattua.

22. Terveisesi Haastattelut.com:n ystäville?
- Ketäs kaikkia siihen kuuluu? Sehän on hieno homma! Kirja on nyt in, messuja järjestetään joka kaupungissa. Kirjalle povattiin vielä joku aika sitten kuolemaa, toistaiseksi näyttää, että kirjalla menee tosi hyvin. Halutaan lukea ja halutaan, että meillä on tällaisia romanttisia hahmoja jotka kirjottaa, hah hah! Kirjailija on joku sellainen henkireikä tässä juppiyhteiskunnassa.

23. Lopuksi, mitä assosiaatioita sosiaalityöntekijä sinulle tuo?
- Mä en tiedä siitä oikeastaan mitään.

23.1 Käytät sitä useissa haastatteluissasi kuvaten henkilönä, joka ei tajua tekemisistäsi mitään?
- Ai niin, muuten, tunnenhan mä yhden, Maritta Kuula, meidän 500kg Lihan laulaja taitaa olla fattassa töissä, hah hah! En ole koskaan hänen kanssaan tästä työstä jutellut. Tärkeä ammatti, mikä mä olen lopulta sanomaan.

Haastattelut.com kiittää ja kumartaa Kauko Röyhkä!
- Juu, kiitoksia. Mä jatkan iPodin kuunteluani. Moi!