Haastattelussa:

Heidi Suomi
Kuva Kristian Häkkinen

Heidi Suomi

entinen huippu-urheilija, juontaja

Teksti Henri Häkkinen

Haastattelut.com juoksi kiinni entisen huippu-urheilijan ja nykyisen kiireisen juontajan Heidi Suomen ja sai palkinnoksi haastattelun. Yhteiskuva ikuistettiin Helsingin Salmisaaren liikuntakeskuksessa jylhää kiipeilyseinää vasten. Kiitos: Heidi, Kristian, Antti, Timo

Lämmitellään alkuun viidellä nopealla

1. Suhteesi kirjallisuuteen?
- Rakastava ja aktiivinen, mutta yksipuolinen – kirjallisuus ei vastaa lämpimiin tunteisiini.

2. Kova- vai pehmeäkantinen kirja?
- Sisältö ratkaisee. Olen kokeillut molempia.

3. Vaikuttavin lukemasi teos?
- En juurikaan lue vaikuttavaa kirjallisuutta. Pitäydyn kevyemmässä tuotannossa.

4. Lukutottumuksesi? Löytyykö jotain tiettyä rutiinia?
- Luen aina sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi kirja on mukana lomamatkoilla sekä käsilaukussa, jos tiedän, että joudun odottamaan vuoroani asioidessani esimerkiksi pankissa, hammaslääkärissä tms.

5. Lukeminen taustamusiikilla vai ilman?
- Mieluiten ilman, mutta osaan tarvittaessa myös olla välittämättä taustahälystä.

Siirrytään kovaan sarjaan

6. Juontajana olet tottunut nopeisiin tilanteisiin ja sanavalmiutesi johdosta pyydän kehittämään lyhyen ja spontaanin juonnon. On vuosi 2005. Heli Kruger on astelemassa kirjamessujen lavalle ja alustat hänet sisään. Hänen kirjansa Olen koskettanut taivasta (Otava) on juuri ilmestynyt.
- ”Seuraavaksi lavalle astelee vastikään esikoiskirjansa, Olen koskettanut taivasta, julkaissut Heli Kruger, joka urheilua seuraaville saattaa olla tutumpi kolmiloikan EM-hopeamitalistina tyttönimellään Koivula. Tämä Kauhajoen Karhu ei ole mikään eilisen teeren tyttö eikä marjanpoimija, vaan jo pitkään itseään kirjoittamalla ilmaissut nuori nainen. Aika esikoiskirjalle koitti kuitenkin pitkän kypsyttelyn ja urheilu-uran päättymisen jälkeen vasta nyt. Tässä teoksessaan hän ammentaa kokemuksiaan ja havaintojaan urheilu-uransa varrelta, vaikkei kirja olekaan hänen elämänkertansa. Hyvät naiset ja herrat, toivotetaan lavalle tervetulleeksi Heli Kruger.”

7. Mikä on suhtautumisesi äidinkielen opetukseen ja kieliopin tärkeyteen koulussa?
- Tästä aiheesta voisi keskustella koko päivän. Olen parantumaton pilkunviilaaja, oikeinkirjoituksen ja kieliopin vankkumaton kannattaja. Jaksan yhä ihmetellä sitä, kuinka monella toimittajalla kielioppiasiat ovat retuperällä tai ne eivät lainkaan kiinnosta. En väitä, että itse olisin täydellinen ja virheetön, mutta perusasiat, kuten yhdyssanat ja peruspilkkusäännöt, ovat minulla hallussa. Niin kauan kuin muistan, olen oikolukenut ja laatinut perheessäni kaikki viralliset paperit, asiakirjat, hakemukset ja sen sellaiset. Edelliseen viitaten ei siis liene vaikea päätellä, että mielestäni äidinkielen ja kieliopin opetus koulussa on yksi tärkeimmistä aineista.

8. Mikä on ollut toimittajan urasi hienoin ja huonoin hetki ja miksi?
- Hienoimpia hetkiä ovat varmasti olleet suomalaisurheilijoiden menestykset ja niitä huonoimpia puolestaan epäonnistumiset ja pettymykset. Itseni kannalta mukavia muistoja on tukuttain myös ulkomaankeikoilta, esimerkiksi F1-kisoista Monacosta ja alppihiihdon maailmancupeista, sillä ne toivat virkistävää vaihtelua tavalliseen studio- ja uutishuonetyöskentelyyn.

9. Vaaditaanko urheilijalta tiettyä kontrollifriikkiyttä menestymiseen; kahvikeksit on syytä jättää pois? Miten suurta osaa urheilupsykologia kokonaisuudessa näyttelee?
- Itse olen melkoinen kontrollifriikki, mutta enemmän kuin sitä, huippu-urheilijalta vaaditaan itsekuria, päämäärätietoisuutta, kunnianhimoa, sitkeyttä ja vahvaa uskoa itseensä. Myös minusta löytyy kaikkia näitä piirteitä, ja niistä on ollut minulle paljon hyötyä työelämässä. Urheilijat, ja etenkin yksilölajien urheilijat, ovat usein myös erittäin itsepäisiä oman tiensä kulkijoita. Tämä on menestymisen kannalta osittain välttämätöntä, jotta urheilija on tarpeeksi vahva kantamaan yksin menestyspaineet ja vastuun epäonnistumisista. Vältän kuitenkin liiallista urheilijoiden tasapäistämistä tai lokeroimista, sillä jokainen urheilija on persoona, ja menestyksen voi saavuttaa monella eri tavalla. Ei siis tarvitse olla tietynlainen stereotyyppi voidakseen menestyä huippu-urheilijana, mutta kaikki ihmisluonteet eivät sovellu huippu-urheilijalle. Huippu-urheilijat ovat mielestäni usein mielenkiintoisia tyyppejä, ja siksi pidänkin syvällisempien urheilijahaastatteluiden tekemisestä ja urheilijoiden taustoihin tutustumisesta. Urheilupsykologia näyttelee erityisesti huippu-urheilussa suurta roolia, sillä usein voitto ratkaistaan pään sisällä. Tästä on aivan liian monta surkeaa esimerkkiä suomalaisesta arvokisajääkiekosta.

10. Urheilijan henkinen hyvinvointi. Miten se saavutetaan?
- Näkisin asian niin, että jos pääkoppa on kunnossa ja elämä muutenkin mallillaan, ongelmia ei ole. Urheilijan henkinen hyvinvointi saavutetaan samalla tavoin kuin muidenkin ihmisten.  Tähän väliin haluaisin kuitenkin lainata Timo Silakkaa: ”Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu tuntuu kiinnostavan, varsinkin seuraavat lajit: jalkapallo, käsipallo, lentopallo, jääpallo, pallo, jääkiekko, jäätanssi, curling, pituushyppy, mäkihyppy, seiväshyppy, seiväsmatkat, sukellus ja öö shakki. Rekki, hiihto, suunnistus, hiihtosuunnistus, ampumapaini, pikamatkat, maraton ja tennis. Bodaus, jossa erityisesti: penkki, haba, soutuliike, vatsa, yläselkä, no kyykky ei oikein maita, mutta krooli on aika hienoa ja kaiken kaikkiaan urheilu on kiinnostavaa.”

11. Mikä häviössä on sinulle ollut pahinta?
- Kyllä häviössä pahinta on itse häviö. Etenkin, jos pitää mennä häviämään hyvälle ystävälle. Se syö naista kuin pientä oravaa. Mutta vaikka tappio ottaa rankasti päähän, en koe olevani huono häviäjä – voittaminen on vain keskimäärin mukavampaa hommaa.

12. Pitäisikö mielestäsi doping sallia huippu-urheilussa?
- Ei, vaikka en koskaan unohda sitä, kuinka 16-vuotiaana olin nuorten EM-kisoissa rimpulana ja laihana, ja ennen kisaa calling-roomissa hermorauniona odottamassa 400 metrin loppukilpailua, jolloin kaksi romanialaista lihaskimpputyttöä mörisivät, ettei heitä jännitä finaali ollenkaan. No ei varmaan jännittänytkään, sillä he ottivat kisassa ylivoimaisen kaksoisvoiton. Tosin voittaja taisi jäädä kiinni dopingista jo niissä kisoissa ja toinen hieman myöhemmin. Ei etumatkan antaminen jo lähtöviivalla kivalta tuntunut, mutten silti koskaan edes harkinnut dopingia. Asenteeni oli varmaankin sen verran ilmiselvä, ettei minulle koskaan kukaan tullut aineita edes tarjoamaan.

13. Osaatko sanoa minkä takia sellaisessa lajissa, jossa fyysisillä ominaisuuksilla ei ole merkitystä, on miesten ja naisten sarjat erikseen?
- Valitettavasti en osaa.

Apuliikkeet

14. Montako kautta Suomen paras jääkiekkoilija Teemu “Teme” Selänne vielä pelaa NHL:ssä?
- Less is more.

15. Mitä konnotaatioita herra Juhani Tamminen sinulle aiheuttaa?
- Varmaankin vähemmän kuin jääkiekon suurkuluttajille. Minun kokemukseni Aurinkokuninkaasta ovat rajoittuneet haastattelutilaisuuksiin, joissa yhteistyö on sujunut hyvin niin kauan kuin mikrofoni on ollut minun hallussani. Muissa tapauksissa on pitänyt unohtaa aikataulut ja haastattelulle budjetoidut ajat.

16. Entä vastaavasti Matti-Esko Hytönen?
- Hmm. Lähinnä saan kai olla kiitollinen, etten itse ole aiheuttanut ko. henkilölle sen suurempia konnotaatioita, niin minun ei ole tarvinnut tutustua hänen sivaltavaan kynäänsä omakohtaisesti.

17. Kenet näistä samettiäänisistä herroista valitsisit lukemaan iltasatusi ja miksi: Antero “Anza” Mertaranta, Raimo “Höyry” Häyrinen vai Bror-Erik “Bubi” Wallenius?
- Valitsisin Bubin puhtaasti siitä syystä, että kuulemani mukaan hän on aikoinaan lyönyt vetoa siitä, ettei minusta koskaan tule mitään. Tahtoisinkin tiedustella häneltä, onko veto jo ratkennut, ja jos hän voitti, niin paljonko, ja liikenisikö voittovaroista minulle kenties siivua.

Lopuksi ykkönen

18. Olisiko ne italialaiset saappaat pitänyt jättää kauppaan?
- Ei missään nimessä. Silloinhan ne saattaisivat joku päivä kävellä minua vastaan kadulla!

Kiitos Haastattelusta Heidi Heidi Suomi Suomi